Alle kouluikäiset · Kotimainen kirjallisuus

Ystävät kuunvalossa

DSC_0952

– Oletko sinä itkenyt?

– No kun minulle tuli taas sellainen olo.

– Millainen olo? 

– Että kaikki on niin kaunista. Välillä se alkaa itkettää.

Unenomainen Yökirja on kiistatta yksi tärkeimmistä aikuisena lukemistani kuvakirjoista. Tunteikas teos käsittelee yksinäisyyttä ja ulkopuolisuuden tunnetta, jonka hälventämiseen riittää yhden oikeanlaisen ihmisen tapaaminen. Yökirja kertoo kuusivuotiaasta Kuusta, joka ei voi harvinaisen sairautensa vuoksi liikkua päivänvalossa ilman erityistä suojapukua. Kuulla on huoleton pikkusisko Oo La Laa, joka porskuttaa elämässä eteenpäin omaa, vauhdikasta polkuaan. Kotona odottaa myös yksinhuoltajaäiti, joka yrittää torjua yhä tiukemmin otteeseensa kiristävää yksinäisyyttä ompelemalla itselleen ystävän.

Öisessä metsässä Kuu kohtaa Raan, punatukkaisen tytön, johon hän saa ainutlaatuisen yhteyden. Kun he kohtaavat, he löytävät toisistaan lohtua maailmassa, joka päivisin on niin epävarma. Ystävysten välillä on niin tiivis säie, että se kantaa ilman sanojakin. Yölliset kohtaamiset sytyttävät päiviin valon, jonka voimalla lapset pääsevät loikkaamaan hetkeksi pois tavallisesta arjestaan.

Vaikutuin Inka Nousiaisen runollisesta, kielestä jo teini-ikäisenä luettuani hänen nuortenkirjojaan. Virkkeet ovat harkittuja, kielikuvat maalaavat silmien eteen hämyisän metsämaiseman. Neljävuotiaalle tämä kirja on vielä aavistuksen vaikea paikoitellen, mutta kuitenkin ystävyyden sanoma aukesi jo pienellekin lukijalle.

Satu Kettusen kollaasitekniikalla toteuttama kuvitus luo tarinan ympärille uneliaan ja rauhallisen kehyksen. Kirjan kansikuva on niin lumoava, että haluaisin vangisen seinälle.

DSC_0971

Seuraavana päivänä olen onnellisempi kuin aikoihin. Mitä muutakaan voi olla, jos on saanut kysyä kysymyksensä oikealta ihmiseltä.

Yökirja tarjoaa oivallettavaa ja pureksittavaa myös aikuiselle. Se vasta tärkeää onkin, sillä pääsääntöisesti aikuinen on se, joka lukee alle kouluikäiselle. Kun aikuinen viihtyy kirjan äärellä ja jaksaa keskustella lukemastaan, lapsikin toivoo yhteisiä lukuhetkiä yhä useammin.

Kirja:

Inka Nousiainen ja Satu Kettunen: Yökirja, Tammi 2015.

 

 

 

Käännöskirjat · Taaperot · Uncategorized

Hellyyttävä Pipsi

Iltasatukirjan valitseminen kuvitusrajoitteiselle leikki-ikäiselle ja Erittäin Lyhyitä Tarinoita suosivalle taaperolle on aina koettelemus. Leikki-ikäinen kuuntelisi sujuvasti kuusikymmentä sivua vetävää tarinaa putkeen. Taaperon osallistaminen kirjalliseen elämään on hiukan hitaammin lämpenevä projekti. Edellämainittu kun helposti kirkuu ei-niin-miellyttäviä ylä-ääniä aina viimeiseen sivuun saakka, mikäli opuksen valinta ei häntä miellytä eikä kirjassa ole tarpeeksi tuttuja kuvia osoiteltavaksi. Tapana onkin lukea molemmille yksi tarkkaan valittu ja harkittu satu. Hyvin, hyvin harvoin valinta on sellainen, ettei se koettele sisaruussuhdetta.

Kroatialaisen Svjetlan Junakovićin Hipsi kotiin, Pipsi on ytimekäs, runomuotoon kirjoitettu satu. Teoksen päähenkilö on Pipsi-niminen pingviini, jonka kotimatkaa kirjassa seurataan. Kirjan juju on hurmaava, maalauksellinen kuvitus, joka naulitsee lapset tuijottamaan aukeamia toisensa jälkeen ja etsimään Pipsiä erilaisista ruuhkista. Ei ole ihme, että Junaković on voittanut useita kansainvälisiä palkintoja kuvituksillaan.

Olen yleensä allerginen ennalta-arvattavissa riimeille eivätkä tämän talon lapsetkaan moisia yleensä jaksa kuunnella. Hupsunoloinen Pipsi tekee poikkeuksen. Hipsi kotiin, Pipsin tarina on lyhyt, joten taaperokin jaksaa keskittyä. Tekstiä on ripoteltu ihan muutama rivi aukeamaa kohden. Kovin unettava kirja ei ole, mutta satuhetkestä tulee yllättäen rauhallinen, kun lapset keskittyvät kilpailemaan Pipsin löytämisestä.

Silmät eivät vielä lupsuneet kummallakaan kohdeyleisöstä tarinan päättymisen jälkeen, mutta Pipsiä pyydettiin luettavaksi useana päivänä peräkkäin. Jatkoon!

 

Kirja: Hipsi, kotiin Pipsi! Tekijä: Svjetlan Junaković, suomeksi riimitellyt Maisa Savolainen. Kustantaja: Lasten Keskus