Bloggaaminen · Muut jutut

Lastenkirjallisuudesta ja bloggaamisesta

Älkää luulko väärin, kyllä täällä luetaan! Kuopus ei suostu kuuntelemaan tällä hetkellä yhtäkään tarinaa, esikoinen on päässyt Heinähatun ja Vilttitossun seikkailuihin sisälle kunnolla. Kumma juttu, mutta vain Salla Savolaisen kuvittamat versiot kelpaavat. Minä olen lukenut Kivitaskun, joka mykisti täysin varoittamatta. Hauduttelen kirjaa edelleen. Kultarinta ilmestyi jossain esikoisen ja kuopuksen välissä, jolloin olin liian uupunut keskittymään tiheään kerrontaan. Nyt päätin kokeilla tätä uutuutta, jonka luettuani olen edelleen hämilläni. Kytömäen vaikuttavan ja yllättävän romaanin jälkeen piti lukea jotain ihan muuta, joten tavasin Joan Didionin Iltojen sinessä yhdeltä istumalta eilen illalla.

bloggaamisesta1

Voisin sanoa noista aikuisille suunnatuista kirjoistakin vaikka mitä, mutta toistaiseksi olen päättänyt kirjoittaa laajemmin tänne vain lastenkirjoista. Aikuisten kirjat näkyvät sitten Instagramin puolella, josta vilkkuvat tänne blogin oikeaan reunaan. Blogin ulkoasu on edelleen kesken, syystä että työvälineeni (netti, iPad tai ikivanha läppäri) hidastelevat eivätkä tekniset taitoni ole vielä ihan sillä tasolla kuin toivoisin. Nyt täältä kuitenkin tosiaan löytyvät myös tuo Instagram sekä arkisto, jotka toivottavasti helpottavat täällä navigoimista.

Miksi kirjoitan lastenkirjoista? Oikaistakseni käsityksiä siitä, että lastenkirjallisuus on yhtä ja samaa harmaata massaa, helppoja tekstejä ja hassuja kuvia. Kymmenisen vuotta sitten teimme opiskelukaverini kanssa yhteistä esseetä tai muuta opintosuoritusta, en muista ihan tarkkaan, jota varten haastattelimme lastenteatterin tekijää. Muistan aina, miten hän sanoi taiteen tekemisen lapsille olevan monimutkainen ja aliarvostettu laji. Lapset antavat suoraan palautetta, eikä heitä ole helppo huijata tykkäämään jostain. Haluan tämän blogin olevan sellainen paikka, jossa voin nostaa esille lastenkirjoja, joista aikuisetkin nauttivat. Täällä voin nostaa esille mielenkiintoisia uutuuksia tai vanhoja, unohduksiin jääneitä hienoja teoksia, joista aikuisetkin voivat nauttia. Huomaan valikoivani enenevissä määrin etenkin kotimaista kirjallisuutta myös lapsille, siitä lisää myöhemmin.

bloggaamisesta2

Blogi on siitä hieno formaatti, että tässä saa yhdistellä tekstilajeja. Haluan välttää puhdasta kritiikkien kirjoittamista, joten keskityn nostamaan esiin kiinnostavia kirjallisia tapauksia ja tunnelmoimaan niiden parissa. Kaikki kirjat eivät ole sellaisia, joista omat lapseni innostuvat, mutta ehkä ne ovat sellaisia, joista jonkun muun lapsi voi innostua aikuisen ohjailemana. Aika ei tällä hetkellä riitä perkaamaan nuortenkirjojen hyllyrivejä, vaikka sekin kiinnostaa. Mielelläni kuulen silti vinkkejä siltäkin saralta. Onhan 2010-luvun nuortenkirjallisuus muutakin kuin fantasiaa, dystopiaa ja scifiä, onhan? Tuntuu, että nuo kyseisen lajityypin edustajat ovat olleet pitkään jo myyntilistojen kärjessä, enkä jaksa niistä oikein innostua.

 

Pysykää mukana, kommentoikaa ja liittykää blogin seuraajiksi painamalla follow-nappia blogin alareunasta. Sähköpostilla tavoittaa osoitteesta lukuloikka@gmail.com