keittokirjat · Kotimainen kirjallisuus · Ruokaloikka

Syksyn inspiroivin keittokirja

Olen ehkä hitusen kateellinen Satu Koivistolle kahdesta asiasta. Ensinnäkin Sadulla on nerokas tapa lähestyä ruoanlaittoa niin, ettei arjen keittiösankari uuvu hommiinsa hellan vieressä. Ruoanlaitto kulkee muun tekemisen sivussa ja lopputuloksena syntyy monipuolista ja kekseliästä murkinaa koko perheelle.  Herkullisten, sesonkia mukailevien reseptien lisäksi Sadulla on ehkä maailman söpöin kirjava torkkupeitto, jonka voi bongata useistakin naisen Insta-kuvista. Olen seurannut Satun ruokakuvia somessa niin kauan kuin muistan sekä tietysti tutustunut Gastronaatti ykköseen, joka ilmestyi 2014. Jos inspiraatio on hukassa, tsekkaan yleensä, mitä Satu on kuluvalla viikolla loihtinut perheensä lautasille.

Satu Koiviston toinen keittokirja, Gastronaatti II eli kuinka rakastua ruoanlaittoon ilmestyi viime viikolla. Gastronaatti kakkosen sisältö on luotu vuodenkiertoa mukaellen kahteentoista kappaleeseen, joista kukin vastaa yhtä kuukautta. Raaka-aineet on valittu sesongin mukaan, mutta toki useimpia niistä voi käyttää ympäri vuoden, tuoreet marjat ja hedelmät poislukien. Kirja sisältää pääruokareseptejä sekä joitakin välipala- ja aamiaisherkkuja. Ulkoisesti kirjassa on yllättävän paljon yhtäläisyyksiä suuren suosion saavuttaneisiin ruotsalaisiin Kasvisruokaa koko perheelle -kirjoihin. Tykkään kovasti kirjaan valikoiduista raaka-aineista. Harvoin nokkosta ja mustaherukkaa on nähnyt käytettävän näin monipuolisesti kuin tässä kirjassa. On myös ihanaa, että joku vihdoin uskaltaa sanoa ääneen, ettei pakastettu banaanimuhju oikeasti korvaa kunnon jäätelöä, vaikka herkullista onkin.

gastronaatti insta.jpg

Gastronaatti kakkosta lukiessa alkaa uskoa vanhaan sanontaan hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Koivistojen perheessä ruokaa esivalmistellaan pitkin viikkoa esimerkiksi paahtamalla kasviksia uunissa jääkaappiin alkavan viikon tarpeiksi. Sadun ruoanlaitto on enemmänkin raaka-aineista inspiroitumista kuin vakavaa reseptien tuijottelua ja noudattamista. Aloittelijalle tällaisen ruokafilosofian omaksuminen on ehkä haasteellista, mutta Satu kyllä saa sen kuulostamaan kovin helpolta. Pieniä vinkkejä kirjasta taskuun kerryttämällä meistä taviskokeistakin voi ehkä tulla oman arkemme keittiösankareita.

Meillä syödään myös aika raaka-ainelähtöisesti, pyritään täyttämään ostoskärryt kausiruoalla, mutta silti vähän liian usein tulee fiilis, mitäs tänään söisimmekään? Siihen taitaa eniten olla syynä pääkokin eli minun vaihtelunhaluni – en kerta kaikkiaan jaksa syödä aina samoja ruokia. Eniten päänvaivaa tuottaa jälkikasvu, jolle on tuputettu monipuolista ruokaa siitä merkittävästä kuuden kuukauden merkkipaalusta eteenpäin. On sormiruokailtu ja tehty yhdessä ruokaa lasten kanssa, punnittu kasvikset vihannesosastolla yhdessä, tarjottu mitä erilaisempia raaka-aineita. Silti, toinen lapsista on edelleen epäileväinen ja sangen nirso, toinen taas söisi mitä tahansa. Lapsista  parasta on syödä tuttua ruokaa viikosta toiseen, bataattikeittoa ja tortilloja. Sinnikkäästi kuitenkin jatkamme perheruokailua totutulla metodilla: joka viikko jotain uutta, mutta myös jotain tuttua.

Ensimmäinen kokeilumme kirjasta oli prinsessasipsit (punajuurisipsit) ja avokadodippi. (Huom! Meillä ei ole kiertoilmauunia, liekö osuutta mokailuun). Tuomio: punajuuret eivät vaan ottaneet rapeutuakseen, kunnes lopulta lähes paloivat. Punajuurien viipaloiminen juustohöylällä oli ensikertalaiselle haasteellista. (Hankintaan: mandoliini.) Edes prinsessa-etuliite ei houkutellut toista lasta maistamaan yhtä sipsiä enempää, toinen lapsista taas itki, kun isä söi lapsen huomaamatta jäljelle jääneet muruset. Uusintakierros on otettava!

gastronaattisipsit.jpg

Tähän menneessä olemme myös kokeilleet postauksen aloituskuvassa näkyvää omena-muikkutahnaa. Versiossamme tarjoilimme illallisella pinaattilettuja ja omena-muikkutahnaa puolukkalimpun päällä.  Lapset eivät oikein halunneet tahnaa edes maistaa, mutta me vanhemmat kaavimme kulhoon jääneet tahnat leipiemme päälle vielä santsikierroksella lasten nukkuessa illalla. Tätä teemme varmasti toisenkin kerran.

gastronaatti_leivät.jpg

Lauantai-illan saunomisen yhteydessä teemme usein pizzaa (lapset rakastavat margaritaa) tai lämpimiä voileipiä. Kuvan Vege Croque Monsieurit maistuivat herkullisilta, mutta taas, nirsoilevat lapset eivät syöneet munakoisoja. Harmi, mutta pakko uskoa tämän olevan ohimenevä vaihe. Olihan aika, jolloin lapset kaapivat melanzane alla parmigiansa viimeistä haarukallista myöten lautasiltaan.

Sokeriherkut uppoavat lapsiinkin kyllä, Sadun mantelijauhoja sisältävä omenapiirakkaresepti ja cashew-voi ovat olleet sunnuntaipäivien leipomislistoilla jo pitkään ennen kirjan julkaisua. Lammas-kaalikääryleet olivat viikonlopun ruokalistalla, mutta flunssaiset aivoni unohtivat laittaa kaalin pakastimeen kaksi päivää ennen h-hetkeä (taas yksi nerokas vinkki!) Ensi syksynä kokeiluun päätyvät varmasti myös mustaherukanlehtikääryleet.

 

Kirja:

Koivisto, Satu: Gastronaatti II eli kuinka rakastua ruoanlaittoon, 2017 No Tofu Publishing.

*Huom! Kirja saatu kustantajalta.

 

 

 

Ruokaloikka · Uncategorized

Kauha kädessä

Arjen loppu häämöttää huomisessa. Viimeiset päivät ovat olleet hektisiä kuistin remontin, päiväreissujen ja lasten syystamineiden päivityslistan kanssa. Luettu on, mutta lähinnä lapsille rutiinisatuja iltaisin, omasta hyllystä useampaan kertaan tuttuja teoksia.

IMG_0737

Teen kaksi asiaa joka päivä: luen jotain ja teen ruokaa. Aika usein asetelma on sellainen, että minä hoidan ruoan pöytään kaupasta asti, mies taas hoitaa tiskit ja pyykit. Oli kyse mistä tahansa, harrastuksesta, mekoista tai lomakohteista, kyllästyn nopeasti ja kaipaan uusia ideoita. Sama pätee ruokaan, en jaksa syödä samaa joka viikko, vaikka lapset aina kaipaavatkin bataattikeittoa ja pinaattilasagnea. Meillä on tietyt vakiruoat, joita arkena syömme, mutta aika paljon pyrin kokeilemaan uutta. Uuden kokeileminen on kuitenkin aika haastavaa, sillä lapset mielellään syövät tuttuja makuja.

Huomasin, että Sara Ask ja Lisa Bjärbo ovat tehneet jatko-osan vuosi sitten ilmestyneelle Kasvisruokaa koko perheelle -kirjalle. Varasin heti Lisää kasvisruokaa koko perheelle –kirjan ja sainkin sen käsiini muutamassa päivässä. Meillä syödään vain parina päivänä viikossa lihaa tai kalaa. Kanaa en juuri käytä, lihassa suosin poroa, hirveä tai karitsaa, vaikka yhtälailla näihin ei-niin-tehotuotettuihin eläimiin liittyy eettisiä ongelmia. Mereneläviä ja katkarapuja käytämme myös viikottain, pyrin ostamaan ahvenia tai kuhaa sekä MSC-sertifioituja tuotteita. Ajoittain haastavaa on olla lakto-ovo-vege-perhe, sillä lapset eivät juuri perusta tuoreista kasviksista tai epäilyttävistä kesäkurpitsan paloista ruoassaan.

IMG_0749

Lisää kasvisruokaa koko perheelle sisältää ihania synninpäästövinkkejä. Mikä huojennus nirsojen vanhemmalle lukea, että soseutettu tai paseerattu tomaatti on tutkimusten mukaan tuoretta terveellisempää. Ask ja Bjärbo kirjoittavat, että tomaattisäilykkeiden kuumennuksen vuoksi tomaatista saatava lykopeeni (antioksidantti) imeytyy paremmin elimistöön. Kirjassa on myös monia vinkkejä linssien käyttöön, joilla ateria saadaan ravitsemammaksi. Linssejä voi esimerkiksi lisätä lettutaikinaan, ihan kuten lehtikaaliakin. Ystäväni vinkkasi taannoin myös, että perheen pienille tarjottavaan pizzaan voi huomaamatta ujuttaa linssejä tomaattikastikkeessa.

Myönnän, että mieleni uskottelee edelleen raakojen kasvisten olevan kypsennettyjä terveellisempiä. Kirja oikaisee tämänkin väitteen, sillä sen mukaan elimistön on helpompi omaksua kypsennettyjen kasvisten ravintoaineita, vaikka antioksidantteja häviääkin kuumennusprosessin aikana.

Kirjassa on ihania ideoita koko loppuvuodeksi, joten aihetta mitä syötäisiin tänään -kriisiin ei pitäisi olla. Rakastan juustoja, joten valitsin ensimmäiseen kokeiluun halloumistroganovin. Stroganov sanana vie muistot kouluruokailuun, eikä sinänsä herätä suuria odotuksia. Halloumi on kuitenkin ihanaa, ja riisiä lapset suostuvat syömään aina. Ateria ei näytä kovin kummoiselta, mutta älkää antako sen hämätä. Maku oli kuitenkin erinomainen, eivätkä lapset edes huomanneet pehmeiksi keitettyjä linssejä kastikkeen joukossa.

Halloumistroganov neljälle 

Näitä tarvitset:

  • riisiä neljälle
  • 1 dl kuivattuja punaisia linssejä (hups, meni kaksi desiä)
  • 200 g halloumia
  • 2 porkkanaa (noin 140 grammaa)
  • 1 keltasipuli
  • rapsiöljyä paistamiseen (käytin ihan kaapista löytyvää oliiviöljyä)
  • 2 rkl tomaattisosetta
  • 2 dl paseerattua tomaattia
  • 1 kasvisliemikuutio (jättäisin seuraavalla kerralla pois, halloumi on sen verran suolaista)
  • 1 rkl balsamiviinietikkaa
  • 1 tl kidesokeria (voi jättää pois)
  • 2,5 dl ruokakermaa (suosin kaurakermaa)
  • 1 tl kuivattua timjamia
  • suolaa ja pippuria (en lisännyt enää suolaa)
  • Lisukkeeksi salaattia, kirjassa suositellaan rukolaa, maissia ja tomaattia

Mitä teet:

  1. Keitä linssejä noin 10 minuuttia. Keitä riisi pakkauksen ohjeen mukaan.
  2. Pilko halloumi 1 sentin kokoisiksi paloiksi, suikaloi porkkana ja hienonna sipuli. Kuullota aineksia öljyssä pannulla hetkisen verran.
  3. Lisää muut aineet, paitsi keitetyt linssit. Hauduta hetki pannulla. Lisää sitten linssit mukaan. Mausta maun mukaan.
  4. Kun riisi on valmis, tarjoile.

IMG_0753.JPG

 

Ohjeen mukaan ruoanvalmistukseen pitäisi mennä maksimissaan puoli tuntia, mutta meillä kyllä venähti 40 minuuttiin esivalmistelujen kanssa. Kasvisliemikuution jättäisin pois enkä lisäisi suolaa, sillä halloumista tulee makua ihan riittävästi. Mielelläni lisään tämän viikkoruokalistan vakiorepertuaariin. Kaksivuotias varmisteli ruokaillessaan: “Onko tätä lisää, jos minulta loppuu?” Suosittelemme, sekä kirjaa inspiraatioon että tätä mainiota ruokaa.

Vinkki: Keitä linssejä hiukan enemmän kuin tarvitset. Voit tehdä niistä pastakastikkeen tai heittää ne lettutaikinan joukkoon.

Kirja:

Sara Ask & Lisa Bjärbo: Lisää kasvisruokaa koko perheelle, Gummerus 2017.