Aikuiset · Alle kouluikäiset · joululahjakirjat · Käännöskirjat · Kouluikäiset · Pukinkontissa

Pukinkonttiin, osa 3: Tositarinoita historian suurnaisista

Iltasatuja kapinallisille tytöille* ilmestyi vihdoin hiljattain suomeksi. Kirja on herättänyt niin paljon fiksua keskustelua ja hyviä kysymyksiä monissa blogeissa, että tartuin siihen suurella uteliaisuudella. Italialaisten Elena Favillin ja Francesca Cavallon luova tietokirja on ollut myyntimenestys ympäri maailmaa. Kirja sisältää sata ainutlaatuista, satumuotoon verhottua tarinaa eri aloilla toimineista supernaisista ympäri maailmaa, vieläpä eri aikakausilta,  hurjan kiinnostavaa! Kirjan nimi on saanut aikaan ihan osuvaa kritiikkiä, todellakin olisin toivonut, että kirja olisi suunnattu ihan kaikenlaisille, tavallisille tytöille. Provosoiva nimi jää kuitenkin mieleen ja saa kihisemään uteliaisuudesta, joten annettakoon se osittain anteeksi.

iltasatuja2

Iltasatukirjan kansiin on koottu kertomukset Malala Yousafzaista, Kleopatrasta, Anna Politkovskajasta, Astrid Lindgrenistä, Coco Chanelista ja Julia Childista, mutta laajaan joukkoon mahtuu myös monta täysin uutta nimeä ja tarinaa. Mukana on esimerkiksi merirosvoja, kädellisten tutkija, soturi, astrofyysikko, vakooja, kuningatar ja monia urheilijoita. Tarinat on kerrottu mutkia suoristaen, tiivistäen naisten tärkeimmät saavutukset vaikeuksien kautta voittoon -kertomuksiksi. Valitettavaa kyllä, suuri osa naisten tarinoista peilautuu jollain tavalla miehiseen historiaan, osa suurnaisista on joutunut pukeutumaan miehiksi päästäkseen tavoitteisiinsa tai heidän saavutuksiaan ei ole ehkä aiemmin kerrottu jälkipolville yhtä suurissa määrin kuin miesten vastaavia huippuhetkiä. Kirja tuleekin vahingossa vahvistaneeksi myyttiä siitä, että naiseus voi edelleen olla este suurille saavutuksille. Jossain päin maailmaa varmasti  vielä näin onkin, mutta sitä silti toivoisi, ettei kukaan asettaisi ystäviensä, tyttäriensä, siskojensa tai vaimojensa päähän ennakko-oletuksia siitä, mitä nämä mahdollisesti voivat tai eivät voi tehdä. Teoksen voimaannuttavaa sanomaa siis vesittää ajatus siitä, että naiseus on asia, josta huolimatta ihmeellisiä asioita voi saavuttaa, jos vaan tarpeeksi tarmokkaasti haluaa. Sitä kun niin kovasti toivoo, että tasa-arvo olisi arkipäivää, eikä moinen seikka juolahtaisi edes mieleen.

iltasatuja4.jpg

Ajattelin sujauttaa kirjan melkein 5-vuotiaan tyttäreni lahjakasaan jouluaattona – olkoonkin, että osittain kirja on hänelle vielä vaikeasti ymmärrettävä. Joku kuitenkin on todennut, että lapsi käsittelee luettua ikätasoonsa itse mukauttaen, joten en koe tarvetta jättää kirjaa odottamaan myöhempiä aikoja. Kävimme taannoin tyttären kanssa keskustelun leikin tiimellyksessä laivan henkilöstöstä. Lapsi ihmetteli, miksi puhuin miehistöstä, kun kaikki hänen laivassaan työskentelevät olivat naisia. Tyttärelleni on toistaiseksi selvää, että naiset voivat tehdä tismalleen samoja asioita kuin miehetkin. Onkin vaarana, että Iltasatuja kapinallisille tytöille jättää jälkeensä tunteen, että oikeastaan kaikki on mahdollista naisilleKIN. Tarinat ovat kuitenkin kiehtovia ja tärkeitä, joten ehdottomasti suosittelen kirjaa ihan kaikille suuria menestystarinoita janoaville.

 

iltasatuja3.jpg

Kirja on taitettu miellyttävän harmonisesti ja selkeästi siten, että vasemmalla puolella on satu, oikealla kuhunkin tekstiin erikseen tilattu eri kuvataiteilijan loihtima kuvituskuva. Kuvat rikastuttavat tekstiä, ja jotkut niistä ovat niin upeita moderneja taideteoksia, että ne tekisi mieli suurentaa ja kehystää tauluiksi. Tietoa on paljon, ja kirja herättää  uteliaisuuden tutkia lisää naisten tarinoita ja taustoja. Teoksen vahvuus on eittämättä siinä, että se vie mukanaan niin moneen eri maailmankolkkaan ja nivoo yhteen mitä erikoisempia kohtaloita ja saavutuksia.

 

Kirja:

Favilli & Cavallo: Iltasatuja kapinallisille tytöille, kustantamo S&S 2017.

*Kirja saatu blogin kautta.

Kotimainen kirjallisuus · Lahjaksi · Pukinkontissa

Pukinkonttiin, osa 1: Mennään jo naapuriin

Riina Katajavuoren ja Salla Savolaisen Mennään jo naapuriin -kirja on jatkoa 2007 ilmestyneelle teokselle Mennään jo kotiin. Molemmat kirjat ovat ehdottomasti pukinkonttiin pakkaamisen arvoisia, toki myös oivia lahjoja milloin tahansa muulloinkin.  Kukapa ei haluaisi kurkistaa naapuriin tai nähdä, miten toiset perheet elävät? Tätä kuvakirjaa voi lukea hyvin koko perheen kesken. Kirja näyttää lukijalle aivan tavallisia lapsiperheen koteja, mutta erotuksena aiemmin ilmestyneeseen Mennään jo kotiin -kirjaan, tämän kirjan perheiden sukujuuret ovat ympäri maailmaa.

Työpari Katajavuori-Savolainen on vieraillut yhdessä Katajavuoren tyttären Vellamon kanssa pääkaupunkiseudulla useassa eri kodissa. He ovat avanneet korvansa ja sydämensä kuunnellakseen erilaisten perheiden kertomuksia ja tallentaakseen ne kirjalliseen muotoon. Tulos on eräänlainen tieto- ja satukirjan välimuoto, joka näyttää lukijoille, millaisia lapsia ja aikuisia satavuotiaassa Suomessa asuu.

Kirjan alussa on maailmankartta, jota tutkimalla hahmottaa pikkuisen sitä, missä näiden perheiden juuret ovat. Yksi luku kertoo aina yhdestä perheestä, joten tarinaa on helppo pilkkoa pätkiin ja lukea silloin, kun ehtii. Kuvitusten lisäksi kirjassa on pieniä tietoiskuja, joissa kerrotaan jotain täsmällisempää eri valtioista, kielistä tai eri maiden ruokaresepteistä.

mennäänjonaapuriin1.jpg

Mennään jo naapuriin -kirjassa kurkistetaan kahdeksaantoista erilaiseen pääkaupunkiseudun kotiin. Perheissä puhutaan monia eri kieliä ja perheiden juuret ovat kahdessakymmenessäkolmessa eri maassa. Yhteistä kaikille on kuitenkin se, että tämänhetkinen koti on Suomessa. Siitä huolimatta, että perheissä on kulttuurista pääomaa ympäri maailmaa, lapsiperheiden kodit näyttävät melko samanlaisilta. Ikean huonekalut, lelukasat ja värikkäät tekstiilit yhdistävät koteja. Savolainen on tallentanut arkielämän kirjan kuvitukseen realistisesti. Kuvissa lapsiperheen elämä saa näkyä ja kuulua.

Perheet kertovat kirjassa matkastaan Suomeen, perhesuhteistaan, kielistä, joita kotona puhutaan arjessa sekä ruuista, joita kodeissa syödään. Lapset juttelevat tavallisista asioista, joista tykkäävät:  lempiruoista, leikeistä, oman kulttuurin juhlista, kavereista, kaikesta mahdollisesta mieleen juolahtavasta.

Paras kieleni on lätti eli latvian kieli. Toiseksi parhaiten osaan italiaa. Kolmanneksi vahvin kieleni on venäjä. Riiassa olin venäjänkielisessä päiväkodissa. Osaan myös englantia ja vähän suomea.

Latvialaisessa päiväkodissa ei saanut pihalla sotkea itseään kuraan ja mutaan. Esikoulussa harjoiteltiin tosi paljon koulua varten, sillä kouluun ei pääse, jos ei osaa lukea.

Livija, 8 vuotta

mennäänjonaapuriin2.jpg

Ghanassa on monia heimoja. Me kuulumme akan-heimoon. Meidän isä on Suomessa asuvien akan-heimolaisten kuningas. Isällä on olohuoneessa valtaistuin. Kerran kuussa tapaamme ghanalaisia ystäviämme. Silloin pukeudumme ghanalaisiin värikkäisiin asuihin, puhumme omaa kieltämme – ja tanssimme! Meidän perheessä kaikki paitsi isä rakastavat tanssimista.

Eugene, 15 vuotta

Mennään jo naapuriin -kirja näyttää, että jokaisella perheellä on oma tapansa olla, puhua, laittaa ruokaa, olla uskomatta tai uskoa johonkin. Siitä huolimatta perheitä yhdistäviä tekijöitä on enemmän kuin erottavia. Tärkeintä on oma perhe, oma koti, läheiset ihmiset ja ystävät, omat rutiinit.

Salla Savolaisen kuvat ovat yksityiskohtaisia ja tarkkoja, niiden parissa vierähtää helposti tovi jos toinenkin. Katajavuoren tytär Vellamo kuljettaa mukanaan vierailuilla lelusiiliä, jota voi etsiä kuvista lukemisen lomassa. Se vasta mieluista puuhaa pienelle tarinankuuntelijalle onkin!

mennäänjonaapuriin3

Kenelle antaisin tämän lahjaksi? Kirja sopii koko perheelle tai leikki-ikäisestä koululaiseen, eri-ikäisille. Anna paketissa hänelle, jota kiinnostaa maailman ja ihmisten monimuotoisuus.

 

Kirja:

Katajavuori & Savolainen: Mennään jo naapuriin, kustannusosakeyhtiö Tammi 2017.