Lastenkirjat · Lukeminen · Uncategorized

Kirjakassin sisältö

Kuljin pitkään laput silmillä sen suhteen, mitä ja millaisia kirjoja lapselle luen. Ajattelin, että tärkeintä on, että luetaan ja ahmin silmät sokkona kassit täyteen. Osan kirjoista valitsemme yhdessä, osan minä valitsen, sillä käyn usein yksinkin kirjastossa. Yhden kolmasosan esikoinen raahaa itse kassiini sillä aikaa, kun itse poukkoilen hyllyvälien välissä yrittäen etsiä jotain uutta, sekä minulle että hänelle. Samalla yritän pitää silmällä siellä täällä kiipeilevää kuopusta, joka pikkuruisen kissan lailla luikahtaa yleensä sinne, minne silmäni eivät näe.

DSC_1128

Meillä lapset saavat lainata niin paljon kirjoja kuin vanhempi jaksaa kantaa. Ei niin, että ethän sä kuitenkaan ehdi lukea näitä kaikkia. Lukemiseen liittyen on kolme pyhää teesiä: 1) lainataan kirjoja niin paljon kuin jaksetaan kantaa, 2) aina kun lapsi pyytää, luen, ainakin hetken, edes sivun kesken ruoanlaiton, 3) silloin harvoin kun käymme kirjakaupassa kirjaston sijaan, olen aika helposti puhuttavissa maksajaksi, varsinkin jos lapset löytävät kiinnostavaa lukemista alelaarista.

On itse asiassa pöyristyttävää, miten olen aivan vastikään tajunnut ajattelutapani aliarvioivan lasta. Tässähän on mennyt jo useampi vuosi, kun olen ajatellut no lapset lukevat lastenkirjoja. Jossain vaiheessa se iski. Enhän minäkään lue kirjallisuutta pelkästään lokerosta “romaanit”. Luen paljon pohjoismaista kirjallisuutta, usein naisten kirjoittamaa. En lue juurikaan novelleja, en perinteisiä dekkareita, en yhtään fantasiaa tai kauhua. Luen keittokirjoja ja matkakertomuksia. Luen elämäkertoja. Runoja luen kausittain.

Ehkä on siis täysin ymmärrettävää, että lapsellakin on aika tarkka kirjallinen maku. Itse asiassa, kun tarkemmin miettii, hänen lempikirjoissaan on aika paljon samoja elementtejä. Ajattelen kuitenkin, että lukutaidottomalla on oltava oppaana kirjastossa joku, jolla on avoin mieli ja uskallus tarttua sellaisiinkin kirjoihin, jotka eivät lasta itseä houkuttele. Sikäli siis yritän lainata mahdollisimman paljon erilaisia kirjoja. Usein kirjakassi(e)n sisällöstä osa jää lukematta. Se ei haittaa. Se, että vielä kotonakin on runsaasti valinnanvaraa, helpottaa suuresti lukemisen valitsemista. On myös ihanaa, ettei tarvitse lukea koko viikkoa samaa kirjaa uudelleen ja uudelleen. Kaikkia kirjoja ei edes tarvitse lukea, niitä voi vaan selailla. Varsinkin askartelu- ja liikuntakirjat ovat meillä hittejä, niitä lapsi jaksaa tutkia jo ihan itsekseenkin.

Tässä analyysi yhden satunnaisotoksella valitun 4-vuotiaan lukumausta, näin etäältä seurattuna ja vierestä analysoituna:

Mikä kelpaa? 

Selkeät, kirkkaat kuvat. Kuvat ovat oikeastaan karkeasti arvioiden 80-prosenttisen tärkeintä. Olisi hyvä, jos joka sivulla olisi kuva. Kaunis, paljon kielikuvia sisältävä teksti. Tarina, jonka aiheena on perhe, matkustaminen, koulu, leikkiminen tai askartelu. Parasta on, jos päähenkilö on omanikäinen tyttö tai vielä parempaa, koululainen. Etsi kuvasta -kirjat.

DSC_1130

Mikä ei kelpaa? Runot, lorut, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Pelottavat kuvat (pimeät kuvat, kuvat ketuista ja susista, terävistä hampaista, lohikäärmeistä, dinosauruksilla tai karhuista). Liian abstraktit aiheet, liian fantasiaa mukailevat teokset. Äänikirjat. Epäselvät, liian taiteelliset kuvat. Kuvattomat kirjat.

4-vuotiaan lempikirjoja:

  • Mintut
  • Vantut
  • Vaahteramäen Eemeli
  • Melukylät
  • Päiväkoti Heippakamu -sarja
  • Puhelias Elias
  • Tämä vai tuo -sarja?
  • Oppi ja Ilo -sarjan kirjat
  • Peppi Pitkätossu (yleensä sarjakuvina)
  • Yökirja
  • Perttu-sarja
  • Veera Virtanen ja esikoulu (sekä muut Virtanen-sarjan kirjat)
  • Putti-sarja