Aikuiset · Alle kouluikäiset · Kotimainen kirjallisuus · Kouluikäiset · Lastenkirjat · tunteet

Varjostajien matkassa

 

varjostajat1.jpg

Joidenkin kirjojen kansi enteilee seikkailua, johon haluaa malttamattomana päästä mukaan. Olin odottanut Maija ja Anssi Hurmeen satukirjaa Varjostajat aina siitä asti, kun näin sen kirjakatalogissa, sillä kannen kuvassa on jotain lumoavan vangitsevaa. Kirja on kauttaaltaan poikkeuksellisen harmaa ollakseen lastenkirja, mutta sille on syynsä. Bussin katolla istuvat hahmot näyttävät aavistuksen pelottavilta, mutta pehmeä kynänjälki keventää tunnelmaa ja houkuttaa raottamaan kirjan kantta. Lapsi ei olisi kirjaan tarttunut, ellen itse olisi ollut siitä niin innoissani, sillä hänen valintansa yleensä pirskahtelevat värejä.

Varjostajissa päähenkilölapsen ja tämän isän elämää varjostaa suru ja ikävä. Äiti on poissa, ja elämä on verhoutunut harmaaseen pilveen. Kliseisesti voisi todeta kaikkien värien ja sitä myötä ilon kadonneen elämästä, niinhän kirja on kuvitettu, vailla kirkkaita värejä. Tarina itsessään ei ole kuitenkaan yhtään kliseinen. Äidin poissaolo on saanut jäljelle jääneet perheenjäsenet surullisiksi. Eräänä aamuna lapsen sängyn laidalla istuu olento, joka ei sano mitään. Varjostaja seuraa lasta minne ikinä tämä meneekin, ja kasvaa samalla koko ajan suuremmaksi. Kohta taloon tulee myös toinen samanlainen, omituinen olento. Yhdessä olennot, varjostajat, laittavat arjen sekaisin, sekoittavat hammastahnaa voileipiin ja appelsiinimehua kahviin.

Käy selväksi, että varjostajilla on lempeä ja tärkeä tehtävä: suojella lasta ja isää, auttaa heidät vaikean vaiheen ylitse, kulkea mukana surussa, kannatella vaikeissa paikoissa, olla läsnä joka hetkessä. Kun varjostajat ovat kulkeneet henkilöiden rinnalla tarvittavan ajan, tulee aika, jolloin he lähtevät yhtä yllättäen kuin ovat saapuneetkin. Varjostajat leikittelee kielen ja kuvituksen yhteistyöllä, sillä omituiset olennot liikkuvat varjojen avulla paikasta toiseen, aivan henkilöiden kantapäillä, ikään kuin varjona.

varjostajat3.jpg

Teos ei ole helppo, ja lapsi tietysti aina kuuntelee ja tulkitsee omalla tavallaan. Liikaa en halunnut alleviivata lapselle omaa tulkintaani siitä, että vanhempi voisi yhtäkkiä kadota jonnekin. Kävimme toki kirjaa yhdessä jonkin verran läpi, sen verran surullinen ja jännittävä vire siinä on. 5-vuotias kaipaa tällä hetkellä kirjoiltaan enemmän arkista kosketuspintaa omaan elämäänsä, joten Varjostajat tuntui jäävän hänelle etäiseksi. Minulle taas tämä oli yksi kuluvan vuoden upeimmista lastenkirjaelämyksistä. Uskon, että perheissä, joissa ikävöidään ja surraan, on tarvetta tällaisille tarinoille. Varjostajat jättää monta asiaa lukijan mielikuvituksen varaan ja antaa siten lukijalle tilaa käsitellä omia surujaan tarinan lempeässä vanavedessä. Lohtukirjana ja epämääräisten ikävien tunteiden purkajana Varjostajat on verraton.

 

Kirja:

Hurme, Anssi & Maija: Varjostajat, kustantamo Schildts et Söderströms 2018.

 

Alle kouluikäiset · Käännöskirjat · kuvakirjat · Lastenkirjat

Ruun seikkailut

Annakarin Garhamnin Ruu-sarja on lempeä kuvakirjasarja pienille lukijoille. Jos kaikki Onni-pojat, Tompat, Mintut ja Vantut, Sannat ja Teemut on jo luettu, suosittelen tarttumaan Ruu-kirjoihin. Teoksia on vastikään käännetty suomeksi kaksi, Ruu lentomatkalla ja Ruu ja uusi tukka.

Garhamnin kirjojen juju on raikkaalla kuvituksella höystetyissä tarinoissa ensimmäisistä kerroista sekä modernissa Ruu-hahmossa. Millaista on matkustaa lentokoneella ensimmäistä kertaa tai astella ensimmäistä kertaa kampaamoon leikkauttamaan hiuksensa?

Ruu-kirjoissa yhdistyy informatiivinen ja lempeästi ohjaileva, hiukan opettavainenkin tarina leikkisiin ja värikkäisiin kuviin. Kerronta on tarkkaa ja yksityiskohtaista, enemmän informatiivista kuin millään tapaa runollista. Ruu lentomatkalla -kirjassa hypätään suoraan asiaan: Ruu on lähtenyt äitinsä kanssa matkalle, mutta miten matkustaminen oikeastaan etenee matkalaukkujen ruumaan laittamisen hetkestä siihen, kun parivaljakko pääsee perille toiselle lentokentälle.

ruulentomatkalla2.jpg

ruulentomatkalla3.jpg

Ruu ja uusi tukka on humoristisempi ja tarinallisempi kuin Ruu lentomatkalla. Kuten lapsille jossain vaiheessa käy, vanhemmat eivät enää luota kykyihinsä hiustenleikkaajina, ja tulee aika varata aika hiusalan ammattilaiselle. Niin on myös Ruun tapauksessa.

Kampaamokäynti on seikkailu ihan omanlaiseensa maailmaan, jossa erinäköiset ihmiset istuvat parturintuoleissaan hoivattavina. On niin monta hiusmallia, joista valita, että Ruun onkin hetken aikaa pohdittava, millaisen kampauksen itselleen oikein haluaa. Ensimmäinen kampaamokäynti on usein aika jännittävä, mutta Ruu-kirjan avulla on helppo kertoa lapselle, mitä tuleman pitää ja siten lievittää jännitystä.

ruujauusitukka1.jpg

ruujauusitukka2.jpg

Hahmona Ruu on aikansa esimerkki, mistään ei voi päätellä Ruun sukupuolta, passissakin on merkintä M/F.  Sukupuolella ei tosiaan ole merkitystä, kun kerrotaan tutustumisesta uusiin asioihin, mutta silti monissa (varsinkin ulkomaisissa) lastensaduissa sukupuoli tuodaan esille aika merkityksellisenä osana satuja ja sukupuolen representaatio tuntuu olevan aika yksipuolista. Kotimaisessa ja pohjoismaisessa lasten- ja nuortenkirjallisuudessa tuntuu olevan kuitenkin menossa uusi aalto, ja sukupuolen ilmentämisen kuvasto alkaa laajentua. Useimmiten lukiessa lapset tarttuvat päähenkilön sukupuoleen ja lisäävät henkilöön jonkinlaisia määrittäviä tekijöitä sen mukaan, onko henkilö tyttö vai poika. Ruun kohdalla tätä ei esiintynyt, kirjat kertovat vain Ruusta, se riittää.

On hauskaa, kun perinteisten lastenkirja-aiheiden oheen on tullut uusia ideoita.  Pienille lapsille suunnatut realistiset kertomukset kun käsittelevät useimmiten pikkusisaruksen syntymää, lääkärissä käyntiä tai päiväkodin aloitusta. Uusien tilanteiden apuna kirja on vanhemmalle oiva kaveri selittää lapselle edessä olevia tapahtumia. Kunpa joku vielä kirjoittaisi hauskan ja oivaltavan koko perheen ruokakauppaseikkailun tai jännittäviä kertomuksia matkoista tunnettuihin isoihin kaupunkeihin kotimaassa ja muualla.

 
*Kirjat:

Garhamn, Annakarin: Ruu lentomatkalla ja Ruu ja uusi tukka, kustannusosakeyhtiö Otava 2018.

*Kirjat saatu Otavalta.

 

 

 

Alle kouluikäiset · Kotimainen kirjallisuus · kuvakirjat · Lastenkirjat

Iidan ja Matin matkassa

iidanjamatinseikkailupäivä1

Iidan ja Matin seikkailupäivä on oivaa luettavaa meille kesänodottajille. Meri Savosen eläväinen ja kuvaileva kieli maalaa lukijan eteen helteisen kesäpäivän maiseman pienestä Klamilan kylästä, jossa Iida-orava ja Matti-siili janoavat lisää seikkailuja ja tarinoita. Pienet eläinystävykset elävät tarinankerronnasta. Kaksikko on tottunut seuraamaan kylässä vierailevien olentojen ja otusten liikkeitä, ja samalla he ovat kuulleet melkoisen määrän mielenkiintoisia tarinoita muun muassa laivakissojen, merimiesten ja muuttolintujen kertomana. Kerronta on aistivoimaista, lukija tuntee tuulenvireen kasvoillaan ja kuulee veden liplattavan korvissaan.

Muuttolintujen kertomat tarinat kaukaisten maiden valtiaista ovat saaneet Iida-oravan ja Matti-siilin haaveilemaan ihkaoikeasta matkasta ylhäisten pariin. Klamilan kylässä elelevien eläinlasten suurin haave on vielä joskus päästä tutustumaan keisarinpalatsiin tai kuninkaanlinnaan, nähdä kaikki palatseihin kuuluva loisto ja päästä herkuttelemaan notkuvien herkkupöytien ääreen. Kuten saduissa on tapana, eräänä päivänä sattuma sysää eläinten toiveet kohti niiden täyttymistä.iidanjamatinseikkailu2

Iidan ja Matin seikkailupäivässä lempeään eläinsatuun yhdistyy tarunhohtoinen kertomus keisariperheen yltäkylläisestä elämästä. Mitä lähemmäs unelman toteutuminen käy, sitä enemmän eläinystävyksiä alkaa askarruttaa koko seikkailuun ryhtyminen. Keisariperheen koti on valtavan pitkän matkan päässä kotoa, aina Pietarissa asti. Loisto houkuttelee, mutta kesken matkanteon Iida ja Matti muistavat kotoa kaikki ne asiat, jotka siellä tekevät heidät onnellisiksi.

-Muistatko, mitä lady Sullka sanoi? Että palaaminen on aina hauskempaa kuin lähteminen? Matti kysyi. – Nyt minä vasta ymmärrän, mitä hän tarkoitti.

Iidan ja Matin seikkailupäivä muistuttaa, miten rikas mielikuvitus ja haaveilu ovat tavallisen, joutilaan arjen voimavara. Kuvitellessa voi päätyä minne tahansa, ja haaveilu tuo elämään sisältöä. Seikkaillessa saattaa huomata, että unelmoiminen on vielä ihanampaa kuin unelmien toteuttaminen. Johanna Lumpeen mustavalkoinen kuvitus on herkkä ja jättää lukijan kuvittelulle varaa, mutta lapsilukija toivoisi toki kuvia, mielellään värikkäitä sellaisia, vielä lisää.

*Kirja (saatu kustantajalta):

Savonen, Meri & Lumme, Johanna: Iidan ja Matin seikkailupäivä, Lukutoukka 2017.

Alle kouluikäiset · Kotimainen kirjallisuus · kuvakirjat · Lastenkirjat

Safkat sikin sokin

Vappuhulinan tiimellyksessä on mukava lukea jotain vallatonta ja hilpeää, ja sitä tämä kuvakirja lupaa jo nimessään: Jengi siististi sotkussa. EtanaEditions kustantaa leikkisiä ja värikkäitä lastenkirjoja, jotka naulitsevat lapset paikoilleen nimenomaan vahvoilla kuvituksilla. Ei ole poikkeus tämäkään kirja, jonka ovat tehneet Jenni Tuominen ja Jukka Pylväs.

jengisotkussa1

Jengi siististi sotkussa on hupaisa kertomus Kattilan ja Rottalan asukkaista. Molemmissa kaupunginosissa odotetaan muonakuljetusta, mutta molemmat joukkiot äimistyvät kertaheitolla, kun perille saapuvista laatikoista paljastuu aivan muuta kuin paikalle on tilattu. Rotat jäävät vaille herkullisia juustolautasiaan ja availevat kalapaketteja, kun taas kissat ihmettelevät, mitä ihmettä tekisivät laatikollisella juustoa. Käy ilmi, että Kalmarin säilyketehtaan konevika on aiheuttanut kaaoksen, joten tilaukset ovat siten menneet sekaisin. Molempien kaupunginosien asukkaat jäävät nuolemaan näppejään, kunnes tehtaan vika on saatu korjattua.

Railakkaan lastenkirjan juoni on simppeli seurata, onhan se suunnattu pienille kuuntelijoille. Värikäs kuvitus erottaa kirjan hyllystä edukseen. Kuvien lisäksi kirjan ansio on lystikkäässä ja leikittelevässä kielenkäytössä. Tarina on herkullisesti ajassa kiinni, sillä hauskasti nimetyt hahmot nauttivat palautuspirtelöitä ja räppäävät. Aikuinenkin innostuu tarinasta.

Henkilöhahmoja on aika paljon, joten ne jäävät lyhyessä tarinassa hiukan etäisiksi ja ohuiksi. Tarinan pääpaino on kuitenkin säilyketehtaan mokan aiheuttamassa hässäkässä, ja yleinen sähellys ja asioiden hyrskynmyrskyisyys välittyvät lukijalle oikein mainiosti. Moka on kuitenkin erään uskomuksen mukaan lahja, niin tässäkin kirjassa. Kaikesta säntäilystä seuraa jotain uutta ja hienoa.

jengisotkussa2

Kirjan kuvitus on sen vahvuus. Selkeät ja isot kuvat ovat täyteläisiä, ja ne kiinnittävät kirkkaudellaan pienimpienkien lukijoiden katseen.  Kuvista tulee mieleen pahviaskartelu, ja niitä katsellessa alkaa tehdä mieli leikata ja liimata omia paperikaupunkeja. Kirjan kansissa on myös kartta kyseisen sadun maailmasta. Kartat satukirjoissa ovat minun ehdoton lempilisukkeeni, ja niitä liitetäänkin kirjoihin nykyään entistä useammin. On hauskaa tutkia erilaisia mielikuvituskaupunkeja yhdessä lasten kanssa ja sukeltaa sadun maailmaan entistä syvemmälle. Jengi siististi sotkussa on leppoisaa ja piristävää luettavaa.

Kirja*:

Tuominen, Jenni & Pylväs, Jukka: Jengi siististi sotkussa, Etana Editions 2018.

*Kirja saatu kustantamolta.

Alle kouluikäiset · kevät · Kotimainen kirjallisuus · kuvakirjat · Lastenkirjat

Kevätretki Affen kanssa

Lastenkirjoja valitessa usein yksi kriteeri on jonkinlainen ajankohtaisuus, usein kassiin päätyy kirjoja, jotka jollain tavalla liittyvät meidän nykyhetkeemme. Vuodenaikoja sivuavat kirjat ovat sikäli usein haluttuja, niistä löytyy aina joku linkki omaan elämään tai vähintään ideoita, mitä tehdä lasten kanssa, jos muuten oma virikevarasto lyö tyhjää. Yksi vuodenaikalemppareistamme on Erikoiskoira Affe: kevätretki kaupungilla, joka on juuri nyt ajankohtainen. Teoksen on kirjoittanut ja kuvittanut sisaruspari Paola ja Pirjo Suhonen, tutut tekijät Ivana Helsinki -vaatemerkin takaa.

erikoiskoira_affe.jpg

Kirja kertoo neljävuotiaiden kaksosten, Kertun ja Artun yhdestä päivästä kaupungilla. Kaksoset jäävät Pirkko-tädin ja tämän ison Affe-koiran huomaan päiväksi. Päivän kuluessa he saavat viettää tädin ja tämän koiran kanssa laatuaikaa saunoen, koluten kirpputoreja ja lounastaen kaupungilla. Juoni sinänsä on melkoisen tavallinen, mutta kirjan erityisansioiksi voi lukea sen monipuolisen ihmiskuvauksen ja hauskalla tavalla pikkutarkan visuaalisen ilmeen. Lapsille siitä erityisen tekee se, että Arttu ja Kerttu tekevät ihan samanlaisia juttuja kuin mekin vapaapäivänään eli luuhaavaat kirpputorilla ja ruokailevat ravintolassa.

Tarina välittää mainiosti isomman kaupungin tunnelmaa; raitiovaunun kolinan ja ihmisvilinän äänet voi melkein kuulla omissa korvissaan. Miljöö tarjoaa otollisen paikan kohdata monenlaisia ihmisiä, kuten kodittoman, omaisuuttaan mukanaan raahavan miehen ja mielenterveyspotilaan, joka yrittää varastaa Affe-koiran. Kohtaamiset oudosti käyttäytyvien kanssakulkijoiden kanssa osoittavat, että maailmaan mahtuu ihmisiä erilaisista taustoista ja lähtökohdista. Oman kivan lisänsä kirjaan tuo Affen ajatukset, joita voi lukea sinne tänne hajanaisesti sijoitetuista puhekuplista. Kevätretki kaupungilla äityy melkoiseksi seikkailuksi Affen varastamisyrityksen myötä, mutta pääosin tunnelma on kepeä ja iloinen.

erikoiskoira_affe3

Ei ole yllätys, että Ivana Helsinki-merkin takana olevien siskosten lastenkirjassa visuaalinen ilme on tärkeässä roolissa. Lystikkäiden kuvien monitasoisuus avautuu mahtavalla tavalla sekä isoille että pienille. Lapsilukijoiden katse nauliutuu etenkin siihen, mitä kaikkea kuvista voi löytyä, sillä yksityiskohtia on tosi paljon. Isot lukijat löytävät kuvista kasapäin viittauksia populaarikulttuurin tuotteisiin, pieni suuri asia, joka ilahduttaa aikuista. Kirjan Pirkko-täti muistuttaa erehdyttävästi pitkässä vaaleassa tukassaan tekijöitä itseään. Kuviin on ujutettu klassikkokirjoja, menestyselokuvia ja merkittävä joukko erilaisia brändejä, mukaan lukien Ivana Helsingin mekkoja. Näin mittavaa tuotesijoittelua harvoin lastenkirjoissa nähdään. Minua se ei häirinnyt, oli oikeastaan aika hauska bongailla eri tuotemerkkejä kirjan sivuilta. Jälkipolville säilyessään kirja tulee ilmentämään oman aikansa ilmiöitä tarkasti.

Kirja:

Suhonen, Paola ja Pirjo: Erikoiskoira Affe – kevätretki kaupungilla, kustannusosakeyhtiö Tammi 2016.

 

Aikuiset · Lastenkirjat · muu elämä

Kulman takana

blogiinpääsiäinen2

Yhtäkkiä oli ja meni aprillipäivä, kesä on kulman takana, ainakin ajatuksissa. Aurinko hyökyy päälle valtoimenaan, vapaat päivät saivat ajatukset juoksemaan, liikaakin välillä. Leikittelen ajatuksilla elämästä jossain lämpimässä ympäri vuoden, sillä tuntuu, että vain puolen vuoden ajan tässä maassa voi olla ja hengittää. Tiedän kuitenkin, etten voisi koskaan asua pysyvästi toisaalla. Islantilaisessa kodinonnessa Satu Rämö toteaa: “Muilla kielillä voi sanoa sen mitä osaa, omalla kielellä juuri sen, mitä haluaa.” En usko voivani oppia elämään kielipuolena kovinkaan helposti, mutta nautin ulkosuomalaisten tarinoiden lukemisesta. Varaukseton suositus Islantilaiselle kodinonnelle siis, paljon on meillä suomalaisilla opeteltavaa, asenteesta lähtien.

Luen pitkästä aikaa englanniksi, Julian Barnesia, josta pidän kovasti. Tällä hetkellä on helppo löytää lukemista, ei tarvitse väkisin yrittää päästä kirjoja loppuun. Toisaalta tuntuu, että luen liikaa tietyntyyppistä kirjallisuutta, blogeissa näkyvät samat uutuudet ja somen mukaan kaikki lukevat samoja kirjoja. Pitäisikö lukea jotain vanhempaa välillä, jos niin mitä? Pitäisikö enemmän taas poistua mukavuusalueeltaan? Englanniksi lukeminen on vaihteen vuoksi tyydyttävää, on palkitsevaa päästä vauhtiin. Silti kaihertaa, ymmärränkö kaiken varmasti oikein.

blogipääsiäinen1

Lapset ovat keväthurmoksessa, esikoinenkin on valon villitsemä eikä hän jaksa keskittyä kirjoihin niin suurella antaumuksella kuin pimeinä käpertymispäivinä. Sopivaa lukemista on vaikea löytää: hurmaavat Telma-kirjatkin teilattiin mustavalkoisten kuvien takia, vaikka olen varma, että tarina olisi ennemmin tai myöhemmin vienyt hänet mukanaan, jos olisi antanut tilaisuuden. En halua pakottaa, joten luemme Aada-kirjoja ja Lasse-Maija-sarjaa, yhteisissä lukuhetkissä on tärkeää, että molemmat tykkäävät luetusta. Tuntuu, että tässä kohtaa lukutarjonnassa on aukko tai sitten emme löydä sopivia kirjoja. Esikoinen kaipaa pidempiä tarinoita, mutta tarvitsee värikkäitä kuvia vielä viihdytykseksi. Kuopus on myös kehittynyt lukijana valovuoden verran. Siinä missä hän ensimmäiset puolitoista vuotta huusi suoraa kirkumista silloin, kun yritin lukea isosiskolleen, nyt hän kantaa kaikki Sanna- ja Teemu-kirjat syliini kerralla ja pyytää vielä Onni-poikaa jatkoksi.

On aivan juuri, kun elämä siirtyy pihalle, keinuihin ja kiipeilypuihin, kun voi juosta vielä illalla valoisassa ja kuulla pihalintujen äänet, kun uskaltaa pyöräillä vapauden hurmiossa töihin jäätymättä ja liukastumatta. Haaveilemme lasten kanssa yhteen ääneen vapusta, seuraavasta pitkästä viikonlopusta. Sanokaa mitä sanotte, mutta vappu on minulle kesän alkamisen, valon ja riemun juhla, päivä jolloin kuohuviinipullon poksauttaminen ja kevyempään mekkoon pukeutuminen saa hypähtelemään.

On merkillinen aika, en jaksaisi laittaa ruokaa, eläisin vietnamilaisilla kesärullilla pitkästä aikaa pastan sijaan mutta kun lapsetkin pitää ruokkia, haluaisin Ruusujen keikalle ja Sidewaysiin ja unohdan, miten olen työttömänä kesän ja syksy on suunnitelmineen ihan avoinna, en ole kylvänyt siemen siementä tai piirtänyt perinteistä puutarhakarttaani .Olen sysännyt sisustuslehdet syrjään, lakannut kyttäämästä tori.fi-sivustoa, en ole suonut ajatustakaan vanhan talomme laittamiselle, remontista on ollut pidempi tauko kuin aikoihin.  Ehkä ensimmäistä kertaa pitkään aikaan elänyt enemmän hetkessä kuin koskaan. Olen vain hengittänyt, liikkunut ja lukenut, ja se jos mikä on rauhoittavaa.

Kuulokkeissa koko ajan Ruusut: Glitchit

Aikuiset · Kotimainen kirjallisuus · Kouluikäiset · Lastenkirja aikuisille · Lastenkirjat · lastenromaanit

Helmeä etsimässä

helmenkalastaja1

Tämän vuoden Runeberg Junior -palkinnon voittanut Helmenkalastaja on suurenmoinen ja ajaton saturomaani, syystä palkintonsa ansainnut. Helmenkalastajassa Karin Erlandsson punoo silmukka silmukalta tihenevää juonta kuin verkkoa, jännite pitää hyppysissään loppuun saakka. Helmenkalastajan maailma on ihmeellinen, surun ja kaipauksen läpäisemä valtakunta meren äärellä. Siellä elanto ansaitaan pyydystämällä helmiä, jotka sitten kaupataan kuningattarelle kovaan hintaan. Helmenkalastuksessa on kuitenkin traaginen vire, sillä sukupolvi toisensa jälkeen hylkää lapsensa ja lähtee etsimään helmistä ihmeellisintä, Silmäterää.

Silmäterän löytäjä on saava kaiken, mitä toivoa saattaa. Siksi myös Miranda aikoo päihittää kaikki muut helmenkalastajat ja löytää tuon helmistä arvokkaimman. Miranda on orvoksi jäänyt yksikätinen tyttö, joka tietää olevansa valtakunnan paras sukeltaja. Meri on kuitenkin viekas ja täynnä vaarallisia ruusuhaita. Helmenkalastus on yksinäistä ja riskialtista työtä, ja Silmäterän kaipaus tekee ihmisistä ahneita ja häikäilemättömiä. Miranda saa lähes vastentahtoisesti apurikseen Sirkan, huomattavan paljon itseään muistuttavan tytön. Silmäterää havitellessaan Miranda ja Sirkka joutuvat pelottavaan seikkailuun, jossa punnitaan, kenen kanssa kannattaa liittoutua ja ketä vastaan taistella.

Helmenkalastaja on tärkeä suunnannäyttäjä sukupuolirepresentaation muokkaajana, sillä kaikki merkittävimmät henkilöhahmot tarinassa ovat rohkeita ja päämäärätietoisia naisia ja tyttöjä. Hahmoilla on vankkumaton itseluottamus ja seikkaileva, itsenäinen asenne. Miehet ovat sivuroolissa, ainakin tässä neljän kirjan sarjan aloittavassa teoksessa. Kotimaisessa kirjallisuudessa on paljon nokkelia ja itsevarmoja tyttöhahmoja, mutta tällaisia päämäärätietoisia ja arvonsa tuntevia hahmoja tarvitaan silti yhä lisää.

helmenkalastaja2

Mutta jos ihminen ei kaipaisi, hän ei koskaan tekisi mitään. Ei koskaan söisi mantelivanukasta, ei koskaan istuisi nuotiolla juttelemassa eikä koskaan tekisi vuohenjuustoa. Enkä minä istuisi tässä sinun vieressäsi. Olen aina ajatellut, että kaipuu on kauneinta maailmassa, ilman sitä en haluaisi koskaan elää.

Tunnelma seikkailussa on haikea, mutta surun alla piilee toiveikkuus ja odotus siitä, että maailma voisi olla joskus toisenlainen, parempi paikka. Ehkä myöhemmin on koittava aika, jossa kaipaus laantuu, eivätkä vanhemmat enää hylkää lapsiaan helmenkalastuksen tähden. Erlandssonin kieli luo teokseen ihan omanlaisensa sävyn, sanasto on varsin omaleimaista ja kekseliästä. Luin kirjan suomeksi, alkuperäiskieli on ruotsi. Suomennos vaikuttaa onnistuneelta, sanat ovat runollisia ja tekevät maailmasta tainomaisen. Kirjassa syödään mantelivanukasta ja vaapukoita, juodaan päärynäsimaa, meressä uiskentelee hurjia ruusuhaita sekä kauniita kultapyrstöjä. Kieli vie mukanaan maailmaan, josta on vaikea irtautua arkipäivään.

Helmenkalastaja on paitsi vimmainen tarina kaiken muun varjoonsa jättävästä kaipuusta, myös kertomus rohkeista oman tiensä kulkijoista. Se on myös tarina ystävyydestä, joka kasvaa pikkuhiljaa kaipausta suuremmaksi. Teos on ehdottomasti viime vuosien saturomaanien parhaimmistoa.

Kirja:

Erlandsson, Karin: Helmenkalastaja, Schildts & Söderströms 2017.

*Kirja saatu arvostelukappaleena Kustantamolta.

 

kuvakirjat · Lastenkirjat

Milla Marmori salapoliisina

millamarmori1

Milla Marmori ja kadonneen mummon mysteeri on Sami Järven kirjoittama ja Minttu Wikbergin kuvittama salapoliisitarina, jonka esikoiseni otti heti omakseen. 5-vuotias on aiemmin luetun Vanttu salapoliisina -kirjan ansiosta jo pidempään leikkinyt vakooja- ja salapoliisileikkejä, ja kovin innostunut mysteerien selvittelystä. Millan etsiväseikkailu sattui siis iltasatulukemistoon juuri oikealla hetkellä. Etsivätarina on moderni satu hashtageine kaikkineen, mutta myös lajityypiltään tunnistettava satukertomus, jossa liikutaan kahden eri todellisuuden välillä.

Milla Marmorin oivaltava juju on punaisessa villalangassa eli tietenkin johtolangassa, jonka avulla välkky tyttö etsii mummolan uumeniin kadonnutta isoäitiään. Milla on tuotu mummolaan isän työmatkan ajaksi, mutta ennen kuin vierailu edes pääsee kunnolla käyntiin, on löydettävä vanhan talon sisuksiin hävinnyt mummo. Jäljittämisessä liikkeelle lähtöä siivittää hauska mummolan pohjapiirros, jota tarkastelemalla saa selville mielenkiintoisia yksityiskohtia. Mummola, vanha punainen huvila, on tietysti saanut osuvan nimen Villa Lanka. Tällaisilla pienillä yksityiskohdilla tekijät ovat varmistaneet, että myös aikuislukija pysyy hereillä kirjaa tavatessaan.

Lanka kiemurtelee teoksessa sivulta sivulle, ja sitä seuraamalla Milla pääsee liikkumaan tapetin läpi Kudelmaan, paikkaan, joka vilisee metsän eläimiä. Persoonalliset otukset asettuvat osaksi seikkailua, sillä mysteeriin kytkeytyy toinenkin ongelma: joku on varastanut eläinten vaatteet, juuri ne, jotka Millan mummo eläimille on neulonut. Eläimet neuvonantajinaan Milla alkaa selvittää yhä mykkyräisemmäksi käyvää vyyhtiä. Langan mutkittelua seuraamalla selviää, minne mummo on kadonnut, kuka on vienyt eläinten vaatteet ja miksi?

millamarmori2

Minttu Wikbergin kuvituksen päävärit ovat punainen, musta ja valkoinen. Toki värejä löytyy enemmänkin, mutta kolme pääväriä toistuu läpi kirjan ja tekee visuaalisesta ilmeestä raikkaan ja harkitun. Rauhallinen värien käyttö myös tehostaa juonen kannalta tärkeimmän elementin, punaisen langan, erottumista muusta kuvituksesta läpi tarinan. Puhekuplat terävöittävät joitakin repliikkejä ja kuvat saattavat kääntyä joillakin sivuilla vaaka-asennosta pystyyn. Kuvitus miellyttää ehkä enemmän aikuisen silmää, mutta kun kirjan ideaa avasi lapselle, sain hänet kuuntelemaan tarinaa mielellään tarkkaavaisena ja lopulta tarina teki niin suuren vaikutuksen, että kirjaa luettiin useana päivänä putkeen.

Sami Järvi tunnetaan videopelimaailmasta, jossa hän on käsikirjoittanut muun muassa tunnettua Alan Payne -peliä. Lastenkirjat ovat selkeästi uusi aluevaltaus, ja komeastihan Järvi sukeltaa lasten maailmaan. Minttu Wikberg taas on tehnyt ansiokasta uraa Arabian, Lapuan Kankureiden ja Finlaysonin suunnittelijana. Taitavien tekijöiden yhteistyönä syntynyt Milla Marmori on alusta asti harkittu kokonaisuus, johon voi vielä paremmin tutustua teoksen omalla sivulla, josta löytyy myös supersuloinen ohje Millan villapuseroon sekä lukuhalukkuutta herättelevä video.

Milla Marmorin kustantaja, Cozy Publishing, tekee tyylikkäitä ja kauniita lifestyle-teoksia, mutta nyt se on laajentanut repertuaariaan myös lastenkirjojen puolelle. Aiemmin kirjoitin herkästä ja tunteikkaasta Penny ikävöi -teoksesta, josta pidimme esikoisen kanssa molemmat kovasti. Milla Marmori ja kadonneen mummon mysteeri on oiva lisä kustantamon lastenkirjavalikoimaan. Harmi ja kumma kyllä, kustantamon sivuilla lastenkirjoja ei mainita ollenkaan. Sääli, sillä ainakin nämä kaksi meille tiensä löytänyttä teosta ovat lukemisen ja mainostamisen arvoisia.

Kirja:

Järvi & Wikberg: Milla Marmori ja kadonneen mummon arvoitus, Cozy Publishing 2017.

Alle kouluikäiset · Käännöskirjat · Kouluikäiset · Lastenkirjat · lastenromaanit

Kissa joka söi lähes koko maailman

Kurnivamahainen kissa on Magdalena Hain viime vuonna julkaistu lastenkirja. Runeberg Junior -kilpailussakin mukana ollut saturomaani on ehdottomasti ansainnut vielä lisää huomiota. Tarina henkii perinteisten satujen taikaa, onhan sen ytimessä kyse hyvän ja pahan taistelusta. Toisaalta sen teemoista voi rakentaa siltoja moniin tämän hetken kriiseihin, joita velloo maailmalla. Sangen kernaasti soisin Hain tarinalle tilaa koulujen ensimmäisten luokkien luku- tai satutunneilla sekä käännöksiä moniin maihin.

kurniva1

Kirjan kansi on vaikuttava, mutta vielä vaikuttavampi on itse tarina. Kurnivamahainen kissa on fantasiavaikutteinen saturomaani tytöstä, joka kohtaa valtavan, järkälemäisen kissan. Kissa ahmii ympäröivää maailmaa sisuksiinsa sellaista tahtia, että hirvittää. Kissa on syönyt itsensä niin isoksi, ettei sellaista melkein voi uskoa todeksi. On kuitenkin selvää, että jos on juonut kaiken veden lähteestä, syönyt kaikki metsän eläimet ja meren kalat sekä kylien viljat, kasvaa mahdottomiin mittoihin. Kissalla on oma menneisyytensä ihmisten keskuudessa, sellainen, josta se yrittää hienoisesti pitää kiinni, vaikka se oikeastaan haluaisi pistellä poskeensa myös juuri tapaamansa tytön. Tyttö ja kissa tekevät sopimuksen: kissa jättää tytön syömättä, mikäli tyttö löytää nelitassuiselle jotain syötävää päivän päätteeksi. Tytöllä on aikamoinen haaste selätettävänä, kun hän yrittää pitää ahmivaa kissaa aisoissa.

Mutta tyttö sanoi: “Älä tee sitä, kurnivamahainen kissa. Heillä on täytynyt olla paljon unelmia ja ajatuksia, että ne ovat ruokkineet koko kylää tähän asti. Ja katso, täällä on yhä lapsia. Heidän päässään syntyy kaiken aikaa uusia unelmia,”

Kissa näki, että tyttö puhui totta.

Lasten mielistä syntyi kaiken aikaa uusien ajatusten kimaltavia saippuakuplia. Ne ruokkivat kyläläisiä, vaikka heidän peltonsa olivat paljaat.

kurniva2

Hai kirjoittaa tarkasti ja kirjan maailma saa ajattelemaan meidän maailmaamme, jonka kriiseistä uutisoidaan päivittäin. Kurnivamahainen kissa ei osoittele, saarnaa tai opeta, vaan kerronnan keinoin näyttää, mitä tapahtuu, kun ahneet ihmiset hallitsevat ympäristöään pelolla ja julmuuden ylivallalla. Tarinaan ujuttautuu hienosti mukaan myös kertomus ystävyydestä ja luottamuksesta. Draaman kaarta hienosti noudatellen kirja päättyy onnellisesti. Lukukokemuksesta tekee erityisen nautittavan se seikka, että päähenkilö on aktiivinen ja peloton tyttötoimija, joka alkaa oikoa vääryyksiä niitä kohdatessaan. Kurnivamahaisen kissan kuvitus on Teemu Juhanin käsialaa. Mustavalkoinen, koukeroinen kynänjälki on omiaan peilaamaan karun sadun maailmaa.

 

Luen lapsille valtavasti ja jäljelle jäävät illan tunnit käytän oman kirjanälkäni tyydyttämiseen. Oli siis nolostuttava yllätys, että googlettelun tuloksena sain tietää Magdalena Hain olevan kotimainen, maskulainen kirjailija. Toki sukunimi sitä viestii, mutta ajattelin silti kyseessä olevan käännöskirja. Kurnivamahainen kissa teki suuren vaikutuksen.

Kirja:

Hai, Magdalena: Kurnivamahainen kissa, Karisto 2017.

kuvakirjat · Lastenkirja aikuisille · Lastenkirjat

Kaukaisen maan kuningas

herrakuningas1

Raija Siekkisen kirjoittama ja Hannu Tainan kuvittama Herra Kuningas ilmestyi vuonna 1986. Se on edelleen yksi vaikuttavimmista kuvakirjoista, joita tiedän. Siekkinen kirjoittaa surumielisen kauniin tarinan yksinäisyydestä, onnellisuuden löytämisestä ja arjen jakamisen tärkeydestä. Tarina on ajaton ja universaali, sen kieli on tarkkanäköistä ja runollista. Hannu Tainan kuvat ovat kuin maalauksia. Niiden sävyt ovat herkkiä, tunnelma niissä on unelias ja arvoituksellinen.

Ja talossa oli kirjasto, hyllyt täynnä kirjoja, jotka kuiskivat keskenään, runokirjat lausuivat runoja ja levysoitin soitti kauniita lauluja. Mutta pieni kuningas ei kuullut mitään, sillä hän oli kovin yksinäinen ja mietti vain yksinäisyyttään aamusta iltaan.

Herra Kuningas asuu ypöyöksin valtavassa kupolikattoisessa palatsissa, jossakin kaukaisessa maassa. Ympärillä kohoaa mahtipontinen vuoristo, palatsia reunustaa vihreä puutarha ja lähellä kimaltaa meri, jonka horisontissa siintäviä kalastajia kuningas katselee kävelyretkillään. Sisällä linnassa on on metreittäin kirjoja ja levykaupalla musiikkia, näkymät ikkunoista suurenmoiset, on siis kaikkea, mistä unelmoida saattaa. Elämä on kuitenkin kadottanut merkityksensä, sillä yksinäisyyden myötä kuningas on menettänyt kyvyn huomata loiston ympärillään. Kuningas ymmärtää olevansa erilainen muiden kuninkaiden joukossa – eihän hänellä ole yhtään alaista. Hän alkaa toivoa alamaisia, ensin sataa, sitten viittäkymmentä.

herrakuningas2

Kun kuninkaan oven taakse ilmestyy valtavan kokoinen, takkuturkkinen kissa, tiikeri, elämä muuttuu. Tiikeri jää asumaan kuninkaan luokse, eikä kuningas lainkaan huomaa, että yhtäkkiä päivät kuluvat hänen palvellessaan kissaa. Kuningas saa vihdoin alamaisen, ja alkaa löytää sisältöä elämäänsä. Yhteiselämä kissan kanssa näyttää kuninkaalle elämästä taas kaiken sen hyvän, minkä hän oli ehtinyt unohtaa. Samaan aikaan kaupunkia ympärillä aletaan asuttaa, linnan laitamille rakennetaan taloja vieri viereen. Kuningas kutsuu ihmisiä luokseen, ihmiset kertovat tarinaa toisilleen eteenpäin: “Tuolla asuu Herra Kuningas.”

Siekkisen ja Tainan kuvakirja on kestänyt aikaa, ja sen jaksaa lukea yhä uudelleen ja uudelleen. Ihan pienille lukijoille tarina tuntuu vielä liian filosofiselta, mutta 5-vuotias jaksaa jo kuunnella ja pohtia yksinäisyyden ja ystävyyden merkitystä. Toivottavasti kirjaa löytyy vielä kirjastojen varastoista, jotta se tulisi luetuksi vielä tänä päivänäkin. Mikäli teos antikvariaateissa hypistellessä tulee vastaan, kannattaa se ostaa säilöön.

 

Kirja:

Siekkinen, Raija & Taina, Hannu: Herra Kuningas, Otava 1986.