Alle kouluikäiset · Kotimainen kirjallisuus · Lahjaksi · Taaperot

Tylsyyden voima

Tylsyydessä vellominen on varsinainen riesa, ainakin jos sattuu olemaan lapsi. Tylsyys on siitä ovela kaveri, että se iskee silmänräpäyksessä, kietoo tiukkaan otteeseensa, mutta kuitenkin katoaa yhtä mystisesti kuin ilmestyikin. Aikuisena tylsyyden saavuttaminen taas tuntuu olevan ulottumattomiin karkaava unelma, jota ei ole edes aikaa tavoitella.

Kuvataitelijana tutuksi tulleen Jenni Ropen ensimmäinen lastenkirja Pallen ja Monkon kumma päivä tarttuu tylsyyteen mitä huvittavimmalla tavalla. Kirja on ulkonäöltään tylsän vastakohta, sen pastellinväriset sävyt ja leikkisät muodot houkuttelevat heti selaamaan sivuja tarkemmin. Ropen kuvitusjälki on omaperäistä ja selkeää, kuvat ovat kuin pieniä taideteoksia.

pallejamonko1.jpg

Teos kertoo kahdesta ystävyksestä, metsäsienistä nimeltä Palle ja Monko, jotka yrittävät  puhaltaa tylsyyteen eloa ja keksiä jotain mukavaa tekemistä yhdessä. Monko saa ehdotella monenmoista, ennen kuin Palle taipuu kokeilemaan vesivärimaalausta. Sieniä maalaamassa vesiväreillä! Ajatus tuntuu lapsesta hassulta. Hahmot ovat siis mitä mielikuvituksellisimmat, eroavat toden totta ihanan rohkeasti tutuista minnoista ja janneista tai eläinhahmoista, joita taaperoiden kirjoissa yleensä seikkailee.

Palle ja Monko maalavat koko metsän vesiväreillä, ja alkuinnostuksen jälkeen puuhaa on vaikea lopettaa. Maalauspuuhiin keskittyneet toverukset eivät välty koettelemuksilta, vaan meno äityy hurjaksi seikkailuksi. Yllättävien käänteiden jälkeen tarina päättyy onnellisesti, ja lukija huokaisee Pallen ja Monkon mukana helpotuksesta. Joskus on vaikea iloita harmaasta, tasapaksusta arjesta, mutta jännittävien seikkailuiden jälkeen tylsyys voikin taas tuntua mukavalta ja turvalliselta.

pallejamonko2.jpg

Pallen ja Monkon kumma päivä on piristävä uutuus kuvakirjahyllyyn. Sen vahvuus on maalauksellinen esitystapa. Paksukantisen ja -sivuisen kirjan voi rauhallisin mielin ojentaa pikkuisen lukijan käsiin, sillä kestävän materiaalin ansiosta kirja kestää hyvin myös leikkimistä.

Tällaisen kirjasöpöläisen veisin mielelläni lahjaksi jollekin taaperoikäiselle, sillä se hurmasi heti omaperäisyydellään. Luovuus, tuo tylsyyden kääntöpuoli, pääsee revitellen valloilleen tässä kirjassa. Mitä kaikkea tylsyydestä kumpuaakaan!

 

Kirja:

Rope, Jenni: Pallen ja Monkon kumma päivä, EtanaEditions 2017.

Kotimainen kirjallisuus · Lahjaksi

Kadonnutta avainta etsimässä

DSC_0922

Kerrostalokotien toisistaan eroavat ikkunat maanittelevat arvailemaan kotien asukkaita kaupungilla kulkiessa. Miksi tuossa asunnossa on aina verhot kiinni? Asuukohan tuolla lapsia, verhojen takaa pilkistää ilmapalloja? Entä miksi tuosta asunnosta kajastaa valo vielä myöhään yöllä? Sanna Manderin Avain hukassa -kirjassa mielikuvitus pääsee valloilleen, ja lukija saa tutustua yhdeksäntoista erilaisen kodin asukkaisiin sekä ullakolla piilevään salaiseen tivoliin.

Avain hukassa –kirjassa lukija kohtaa huvittavia, surullisia ja erikoisia hahmoja sekä etsii samalla kadonnutta avainta. Perinteiseen riimimuotoon sanallistetut lorut ovat yllättävän hauskoja:

Tässä asuu Kuivalaisen Jimi

jolla on mielestään liian lälly nimi.

Hevimpi ois Pirukakkarainen,

rokimpi ois Tuonelan Tuppurainen.

Mutsi se vaan ei tajuu

et laiffin pitää olla rajuu.

 

DSC_0925

Ostin kirjan lomamatkalta heräteostoksena saadakseni katsella kuvittajan värikkäitä kuvia, sillä olen aiemmin ihaillut Manderin kuvituksia lehdissä ja pakkauksissa. Kirjan sisällön suhteen olin varovaisen utelias, varsinkin kun huomasin Manderin toteuttaneen tekstit riimimuodossa. Tarina oli kuitenkin menestys, kotimatkalla autossa se luettiin jo pariin kertaan sekä vielä iltasaduksi uudelleen ja uudelleen seuraavina päivinä.

Aikuinen nauttii seuratessaan hykerryttävän satiirista vihaaja-Erkkiä, ajankuvaan sopivaa minimalisti-Timiä tai jazzia kuuntelevaa miesparia Ossia ja Raytä. Lapsi kiinnostuu Harrin karkkikokoelmasta ja pohtii, minkä karkeista valitsisi, jos äiti kaupasta moisia ostaisi. Toisaalta myös pinkkiin pukeutunut kuninkaanlinnasta karannut prinsessa kiehtoo ja viehättää värinsä takia. Lapsi selvästi uppoaa kuvien maailmaan ja tuijottaa yksityiskohtia kärsivällisesti avaimen löytämisen toivossa.

Avain hukassa on ilahduttava ja humoristinen tarinakokoelma. Siitä voi tarkkasilmäinen löytää myös kuviin piilotettuja intertekstuaalisia viittauksia kirjallisuuteen ja Manderin omaan tuotantoon. Teos on oiva koko perheen kirjalahja, jossa on jokaiselle jotakin.

Kirja:

Sanna Mander: Avain hukassa, Kustantamo S & S 2017.

Kotimainen kirjallisuus · Lahjaksi · Taaperot · Vauvat

Taaperon suosikit, osa 1

Vauvoille ja taaperoille suunnattua kirjan muodossa olevaa tavaraa on kaupoissa paljon. Suuri osa markettiroinasta on kuva-sana-vastaavuusperiaatteella tehtyä tavaraa, kuten kylpykirjoja ja soivia leluja. Onneksi taaperoille on tehty myös laadukkaita, loppuun asti hiottuja mainioita teoksia. Syntyessään vauvat perheineen saavat paljon lahjoja. Kirjalahjoista on iloa pitkäksi aikaa, joten nämä vinkit kannattaa kirjoittaa ylös.

Leena Junnilan teokset Kot! Sanoo kana ja Lits läts lätäkkö ovat meillä olleet menestyksiä. Esikoisen ollessa puolivuotias retkeilimme Raumalla, josta ostin Kot! Sanoo kanan, koska tapanani on ostaa matkoilta aina joku kirja muistoksi. Enpä olisi arvannut, että kyseessä olevasta kirjasta tulee puhkirakastettu suosikki, jonka myös toinen lapsi ottaa omakseen.

Kot sanoo kana

Leena Junnila on tutkinut vauvoja katselijoina ja tehnyt graafisen suunnittelun lopputyönsä nimenomaan tästä aiheesta.  Continue reading “Taaperon suosikit, osa 1”