Aikuiset · Alle kouluikäiset · Kotimainen kirjallisuus · Kouluikäiset · Lastenkirjat · tunteet

Varjostajien matkassa

 

varjostajat1.jpg

Joidenkin kirjojen kansi enteilee seikkailua, johon haluaa malttamattomana päästä mukaan. Olin odottanut Maija ja Anssi Hurmeen satukirjaa Varjostajat aina siitä asti, kun näin sen kirjakatalogissa, sillä kannen kuvassa on jotain lumoavan vangitsevaa. Kirja on kauttaaltaan poikkeuksellisen harmaa ollakseen lastenkirja, mutta sille on syynsä. Bussin katolla istuvat hahmot näyttävät aavistuksen pelottavilta, mutta pehmeä kynänjälki keventää tunnelmaa ja houkuttaa raottamaan kirjan kantta. Lapsi ei olisi kirjaan tarttunut, ellen itse olisi ollut siitä niin innoissani, sillä hänen valintansa yleensä pirskahtelevat värejä.

Varjostajissa päähenkilölapsen ja tämän isän elämää varjostaa suru ja ikävä. Äiti on poissa, ja elämä on verhoutunut harmaaseen pilveen. Kliseisesti voisi todeta kaikkien värien ja sitä myötä ilon kadonneen elämästä, niinhän kirja on kuvitettu, vailla kirkkaita värejä. Tarina itsessään ei ole kuitenkaan yhtään kliseinen. Äidin poissaolo on saanut jäljelle jääneet perheenjäsenet surullisiksi. Eräänä aamuna lapsen sängyn laidalla istuu olento, joka ei sano mitään. Varjostaja seuraa lasta minne ikinä tämä meneekin, ja kasvaa samalla koko ajan suuremmaksi. Kohta taloon tulee myös toinen samanlainen, omituinen olento. Yhdessä olennot, varjostajat, laittavat arjen sekaisin, sekoittavat hammastahnaa voileipiin ja appelsiinimehua kahviin.

Käy selväksi, että varjostajilla on lempeä ja tärkeä tehtävä: suojella lasta ja isää, auttaa heidät vaikean vaiheen ylitse, kulkea mukana surussa, kannatella vaikeissa paikoissa, olla läsnä joka hetkessä. Kun varjostajat ovat kulkeneet henkilöiden rinnalla tarvittavan ajan, tulee aika, jolloin he lähtevät yhtä yllättäen kuin ovat saapuneetkin. Varjostajat leikittelee kielen ja kuvituksen yhteistyöllä, sillä omituiset olennot liikkuvat varjojen avulla paikasta toiseen, aivan henkilöiden kantapäillä, ikään kuin varjona.

varjostajat3.jpg

Teos ei ole helppo, ja lapsi tietysti aina kuuntelee ja tulkitsee omalla tavallaan. Liikaa en halunnut alleviivata lapselle omaa tulkintaani siitä, että vanhempi voisi yhtäkkiä kadota jonnekin. Kävimme toki kirjaa yhdessä jonkin verran läpi, sen verran surullinen ja jännittävä vire siinä on. 5-vuotias kaipaa tällä hetkellä kirjoiltaan enemmän arkista kosketuspintaa omaan elämäänsä, joten Varjostajat tuntui jäävän hänelle etäiseksi. Minulle taas tämä oli yksi kuluvan vuoden upeimmista lastenkirjaelämyksistä. Uskon, että perheissä, joissa ikävöidään ja surraan, on tarvetta tällaisille tarinoille. Varjostajat jättää monta asiaa lukijan mielikuvituksen varaan ja antaa siten lukijalle tilaa käsitellä omia surujaan tarinan lempeässä vanavedessä. Lohtukirjana ja epämääräisten ikävien tunteiden purkajana Varjostajat on verraton.

 

Kirja:

Hurme, Anssi & Maija: Varjostajat, kustantamo Schildts et Söderströms 2018.

 

Alle kouluikäiset · Käännöskirjat · kuvakirjat · Lastenkirjat

Ruun seikkailut

Annakarin Garhamnin Ruu-sarja on lempeä kuvakirjasarja pienille lukijoille. Jos kaikki Onni-pojat, Tompat, Mintut ja Vantut, Sannat ja Teemut on jo luettu, suosittelen tarttumaan Ruu-kirjoihin. Teoksia on vastikään käännetty suomeksi kaksi, Ruu lentomatkalla ja Ruu ja uusi tukka.

Garhamnin kirjojen juju on raikkaalla kuvituksella höystetyissä tarinoissa ensimmäisistä kerroista sekä modernissa Ruu-hahmossa. Millaista on matkustaa lentokoneella ensimmäistä kertaa tai astella ensimmäistä kertaa kampaamoon leikkauttamaan hiuksensa?

Ruu-kirjoissa yhdistyy informatiivinen ja lempeästi ohjaileva, hiukan opettavainenkin tarina leikkisiin ja värikkäisiin kuviin. Kerronta on tarkkaa ja yksityiskohtaista, enemmän informatiivista kuin millään tapaa runollista. Ruu lentomatkalla -kirjassa hypätään suoraan asiaan: Ruu on lähtenyt äitinsä kanssa matkalle, mutta miten matkustaminen oikeastaan etenee matkalaukkujen ruumaan laittamisen hetkestä siihen, kun parivaljakko pääsee perille toiselle lentokentälle.

ruulentomatkalla2.jpg

ruulentomatkalla3.jpg

Ruu ja uusi tukka on humoristisempi ja tarinallisempi kuin Ruu lentomatkalla. Kuten lapsille jossain vaiheessa käy, vanhemmat eivät enää luota kykyihinsä hiustenleikkaajina, ja tulee aika varata aika hiusalan ammattilaiselle. Niin on myös Ruun tapauksessa.

Kampaamokäynti on seikkailu ihan omanlaiseensa maailmaan, jossa erinäköiset ihmiset istuvat parturintuoleissaan hoivattavina. On niin monta hiusmallia, joista valita, että Ruun onkin hetken aikaa pohdittava, millaisen kampauksen itselleen oikein haluaa. Ensimmäinen kampaamokäynti on usein aika jännittävä, mutta Ruu-kirjan avulla on helppo kertoa lapselle, mitä tuleman pitää ja siten lievittää jännitystä.

ruujauusitukka1.jpg

ruujauusitukka2.jpg

Hahmona Ruu on aikansa esimerkki, mistään ei voi päätellä Ruun sukupuolta, passissakin on merkintä M/F.  Sukupuolella ei tosiaan ole merkitystä, kun kerrotaan tutustumisesta uusiin asioihin, mutta silti monissa (varsinkin ulkomaisissa) lastensaduissa sukupuoli tuodaan esille aika merkityksellisenä osana satuja ja sukupuolen representaatio tuntuu olevan aika yksipuolista. Kotimaisessa ja pohjoismaisessa lasten- ja nuortenkirjallisuudessa tuntuu olevan kuitenkin menossa uusi aalto, ja sukupuolen ilmentämisen kuvasto alkaa laajentua. Useimmiten lukiessa lapset tarttuvat päähenkilön sukupuoleen ja lisäävät henkilöön jonkinlaisia määrittäviä tekijöitä sen mukaan, onko henkilö tyttö vai poika. Ruun kohdalla tätä ei esiintynyt, kirjat kertovat vain Ruusta, se riittää.

On hauskaa, kun perinteisten lastenkirja-aiheiden oheen on tullut uusia ideoita.  Pienille lapsille suunnatut realistiset kertomukset kun käsittelevät useimmiten pikkusisaruksen syntymää, lääkärissä käyntiä tai päiväkodin aloitusta. Uusien tilanteiden apuna kirja on vanhemmalle oiva kaveri selittää lapselle edessä olevia tapahtumia. Kunpa joku vielä kirjoittaisi hauskan ja oivaltavan koko perheen ruokakauppaseikkailun tai jännittäviä kertomuksia matkoista tunnettuihin isoihin kaupunkeihin kotimaassa ja muualla.

 
*Kirjat:

Garhamn, Annakarin: Ruu lentomatkalla ja Ruu ja uusi tukka, kustannusosakeyhtiö Otava 2018.

*Kirjat saatu Otavalta.

 

 

 

Alle kouluikäiset · Kotimainen kirjallisuus · kuvakirjat · Lastenkirjat

Iidan ja Matin matkassa

iidanjamatinseikkailupäivä1

Iidan ja Matin seikkailupäivä on oivaa luettavaa meille kesänodottajille. Meri Savosen eläväinen ja kuvaileva kieli maalaa lukijan eteen helteisen kesäpäivän maiseman pienestä Klamilan kylästä, jossa Iida-orava ja Matti-siili janoavat lisää seikkailuja ja tarinoita. Pienet eläinystävykset elävät tarinankerronnasta. Kaksikko on tottunut seuraamaan kylässä vierailevien olentojen ja otusten liikkeitä, ja samalla he ovat kuulleet melkoisen määrän mielenkiintoisia tarinoita muun muassa laivakissojen, merimiesten ja muuttolintujen kertomana. Kerronta on aistivoimaista, lukija tuntee tuulenvireen kasvoillaan ja kuulee veden liplattavan korvissaan.

Muuttolintujen kertomat tarinat kaukaisten maiden valtiaista ovat saaneet Iida-oravan ja Matti-siilin haaveilemaan ihkaoikeasta matkasta ylhäisten pariin. Klamilan kylässä elelevien eläinlasten suurin haave on vielä joskus päästä tutustumaan keisarinpalatsiin tai kuninkaanlinnaan, nähdä kaikki palatseihin kuuluva loisto ja päästä herkuttelemaan notkuvien herkkupöytien ääreen. Kuten saduissa on tapana, eräänä päivänä sattuma sysää eläinten toiveet kohti niiden täyttymistä.iidanjamatinseikkailu2

Iidan ja Matin seikkailupäivässä lempeään eläinsatuun yhdistyy tarunhohtoinen kertomus keisariperheen yltäkylläisestä elämästä. Mitä lähemmäs unelman toteutuminen käy, sitä enemmän eläinystävyksiä alkaa askarruttaa koko seikkailuun ryhtyminen. Keisariperheen koti on valtavan pitkän matkan päässä kotoa, aina Pietarissa asti. Loisto houkuttelee, mutta kesken matkanteon Iida ja Matti muistavat kotoa kaikki ne asiat, jotka siellä tekevät heidät onnellisiksi.

-Muistatko, mitä lady Sullka sanoi? Että palaaminen on aina hauskempaa kuin lähteminen? Matti kysyi. – Nyt minä vasta ymmärrän, mitä hän tarkoitti.

Iidan ja Matin seikkailupäivä muistuttaa, miten rikas mielikuvitus ja haaveilu ovat tavallisen, joutilaan arjen voimavara. Kuvitellessa voi päätyä minne tahansa, ja haaveilu tuo elämään sisältöä. Seikkaillessa saattaa huomata, että unelmoiminen on vielä ihanampaa kuin unelmien toteuttaminen. Johanna Lumpeen mustavalkoinen kuvitus on herkkä ja jättää lukijan kuvittelulle varaa, mutta lapsilukija toivoisi toki kuvia, mielellään värikkäitä sellaisia, vielä lisää.

*Kirja (saatu kustantajalta):

Savonen, Meri & Lumme, Johanna: Iidan ja Matin seikkailupäivä, Lukutoukka 2017.

Alle kouluikäiset · Kotimainen kirjallisuus · kuvakirjat · Lastenkirjat

Safkat sikin sokin

Vappuhulinan tiimellyksessä on mukava lukea jotain vallatonta ja hilpeää, ja sitä tämä kuvakirja lupaa jo nimessään: Jengi siististi sotkussa. EtanaEditions kustantaa leikkisiä ja värikkäitä lastenkirjoja, jotka naulitsevat lapset paikoilleen nimenomaan vahvoilla kuvituksilla. Ei ole poikkeus tämäkään kirja, jonka ovat tehneet Jenni Tuominen ja Jukka Pylväs.

jengisotkussa1

Jengi siististi sotkussa on hupaisa kertomus Kattilan ja Rottalan asukkaista. Molemmissa kaupunginosissa odotetaan muonakuljetusta, mutta molemmat joukkiot äimistyvät kertaheitolla, kun perille saapuvista laatikoista paljastuu aivan muuta kuin paikalle on tilattu. Rotat jäävät vaille herkullisia juustolautasiaan ja availevat kalapaketteja, kun taas kissat ihmettelevät, mitä ihmettä tekisivät laatikollisella juustoa. Käy ilmi, että Kalmarin säilyketehtaan konevika on aiheuttanut kaaoksen, joten tilaukset ovat siten menneet sekaisin. Molempien kaupunginosien asukkaat jäävät nuolemaan näppejään, kunnes tehtaan vika on saatu korjattua.

Railakkaan lastenkirjan juoni on simppeli seurata, onhan se suunnattu pienille kuuntelijoille. Värikäs kuvitus erottaa kirjan hyllystä edukseen. Kuvien lisäksi kirjan ansio on lystikkäässä ja leikittelevässä kielenkäytössä. Tarina on herkullisesti ajassa kiinni, sillä hauskasti nimetyt hahmot nauttivat palautuspirtelöitä ja räppäävät. Aikuinenkin innostuu tarinasta.

Henkilöhahmoja on aika paljon, joten ne jäävät lyhyessä tarinassa hiukan etäisiksi ja ohuiksi. Tarinan pääpaino on kuitenkin säilyketehtaan mokan aiheuttamassa hässäkässä, ja yleinen sähellys ja asioiden hyrskynmyrskyisyys välittyvät lukijalle oikein mainiosti. Moka on kuitenkin erään uskomuksen mukaan lahja, niin tässäkin kirjassa. Kaikesta säntäilystä seuraa jotain uutta ja hienoa.

jengisotkussa2

Kirjan kuvitus on sen vahvuus. Selkeät ja isot kuvat ovat täyteläisiä, ja ne kiinnittävät kirkkaudellaan pienimpienkien lukijoiden katseen.  Kuvista tulee mieleen pahviaskartelu, ja niitä katsellessa alkaa tehdä mieli leikata ja liimata omia paperikaupunkeja. Kirjan kansissa on myös kartta kyseisen sadun maailmasta. Kartat satukirjoissa ovat minun ehdoton lempilisukkeeni, ja niitä liitetäänkin kirjoihin nykyään entistä useammin. On hauskaa tutkia erilaisia mielikuvituskaupunkeja yhdessä lasten kanssa ja sukeltaa sadun maailmaan entistä syvemmälle. Jengi siististi sotkussa on leppoisaa ja piristävää luettavaa.

Kirja*:

Tuominen, Jenni & Pylväs, Jukka: Jengi siististi sotkussa, Etana Editions 2018.

*Kirja saatu kustantamolta.