Aikuiset · Lastenkirjat · muu elämä

Kulman takana

blogiinpääsiäinen2

Yhtäkkiä oli ja meni aprillipäivä, kesä on kulman takana, ainakin ajatuksissa. Aurinko hyökyy päälle valtoimenaan, vapaat päivät saivat ajatukset juoksemaan, liikaakin välillä. Leikittelen ajatuksilla elämästä jossain lämpimässä ympäri vuoden, sillä tuntuu, että vain puolen vuoden ajan tässä maassa voi olla ja hengittää. Tiedän kuitenkin, etten voisi koskaan asua pysyvästi toisaalla. Islantilaisessa kodinonnessa Satu Rämö toteaa: “Muilla kielillä voi sanoa sen mitä osaa, omalla kielellä juuri sen, mitä haluaa.” En usko voivani oppia elämään kielipuolena kovinkaan helposti, mutta nautin ulkosuomalaisten tarinoiden lukemisesta. Varaukseton suositus Islantilaiselle kodinonnelle siis, paljon on meillä suomalaisilla opeteltavaa, asenteesta lähtien.

Luen pitkästä aikaa englanniksi, Julian Barnesia, josta pidän kovasti. Tällä hetkellä on helppo löytää lukemista, ei tarvitse väkisin yrittää päästä kirjoja loppuun. Toisaalta tuntuu, että luen liikaa tietyntyyppistä kirjallisuutta, blogeissa näkyvät samat uutuudet ja somen mukaan kaikki lukevat samoja kirjoja. Pitäisikö lukea jotain vanhempaa välillä, jos niin mitä? Pitäisikö enemmän taas poistua mukavuusalueeltaan? Englanniksi lukeminen on vaihteen vuoksi tyydyttävää, on palkitsevaa päästä vauhtiin. Silti kaihertaa, ymmärränkö kaiken varmasti oikein.

blogipääsiäinen1

Lapset ovat keväthurmoksessa, esikoinenkin on valon villitsemä eikä hän jaksa keskittyä kirjoihin niin suurella antaumuksella kuin pimeinä käpertymispäivinä. Sopivaa lukemista on vaikea löytää: hurmaavat Telma-kirjatkin teilattiin mustavalkoisten kuvien takia, vaikka olen varma, että tarina olisi ennemmin tai myöhemmin vienyt hänet mukanaan, jos olisi antanut tilaisuuden. En halua pakottaa, joten luemme Aada-kirjoja ja Lasse-Maija-sarjaa, yhteisissä lukuhetkissä on tärkeää, että molemmat tykkäävät luetusta. Tuntuu, että tässä kohtaa lukutarjonnassa on aukko tai sitten emme löydä sopivia kirjoja. Esikoinen kaipaa pidempiä tarinoita, mutta tarvitsee värikkäitä kuvia vielä viihdytykseksi. Kuopus on myös kehittynyt lukijana valovuoden verran. Siinä missä hän ensimmäiset puolitoista vuotta huusi suoraa kirkumista silloin, kun yritin lukea isosiskolleen, nyt hän kantaa kaikki Sanna- ja Teemu-kirjat syliini kerralla ja pyytää vielä Onni-poikaa jatkoksi.

On aivan juuri, kun elämä siirtyy pihalle, keinuihin ja kiipeilypuihin, kun voi juosta vielä illalla valoisassa ja kuulla pihalintujen äänet, kun uskaltaa pyöräillä vapauden hurmiossa töihin jäätymättä ja liukastumatta. Haaveilemme lasten kanssa yhteen ääneen vapusta, seuraavasta pitkästä viikonlopusta. Sanokaa mitä sanotte, mutta vappu on minulle kesän alkamisen, valon ja riemun juhla, päivä jolloin kuohuviinipullon poksauttaminen ja kevyempään mekkoon pukeutuminen saa hypähtelemään.

On merkillinen aika, en jaksaisi laittaa ruokaa, eläisin vietnamilaisilla kesärullilla pitkästä aikaa pastan sijaan mutta kun lapsetkin pitää ruokkia, haluaisin Ruusujen keikalle ja Sidewaysiin ja unohdan, miten olen työttömänä kesän ja syksy on suunnitelmineen ihan avoinna, en ole kylvänyt siemen siementä tai piirtänyt perinteistä puutarhakarttaani .Olen sysännyt sisustuslehdet syrjään, lakannut kyttäämästä tori.fi-sivustoa, en ole suonut ajatustakaan vanhan talomme laittamiselle, remontista on ollut pidempi tauko kuin aikoihin.  Ehkä ensimmäistä kertaa pitkään aikaan elänyt enemmän hetkessä kuin koskaan. Olen vain hengittänyt, liikkunut ja lukenut, ja se jos mikä on rauhoittavaa.

Kuulokkeissa koko ajan Ruusut: Glitchit

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

w

Connecting to %s