Lastenkirjat · Lukeminen · muu elämä

Kepeät päivät

Tammikuussa ikuinen pimeys väistyy ja huuliltani saattaa päästä sana ’kevät’. Voimat palautuvat, kahdeksan tunnin yöunet alkavat taas riittää, jos niistä pitää kiinni. Päivä päivältä pitenevä valoisa aika henkii lupausta villavaatesähellyksen ja kakluunikauden päättymisestä joskus, ei iäisyyden päästä. Valo kantaa, eikä tyrmää lamaannukseen, kuten maaliskuussa, jolloin jokaisesta raostakin tunkeva valonsäde selättää toimintakyvyn. Kello viiden valo tammikuussa – harva asia ravistelee sisintä yhtä raa’asti. Tammikuulla on sentään mukanaan maltti.

Loppiaisena perhe antoi viimein raivata joulun pois. Tuli aika hengittää valoa, täyttää koti pastellinvärisillä tulppaaneilla, käyttää viikonloput blinien paistamiseen ja esikoisen syntymäpäivähulinointiin perheen ja ystävien kanssa. On kuulasta, kirkasta, on uusi alku.

272F7A57-C53C-43D2-AA8D-F320BDC710EE

Selasin joulukuussa jo kevään kirjakatalogeja, poimin sieltä tärkeimmät ja klikkailin kirjoja kymmenittäin kirjaston varausjonoon. Lastenkirjojen kevät näyttää aika tylsältä, mutta ehkä en vaan ole löytänyt niitä timantteja listojen joukosta? Sanna Pelliccionin sodan jaloista lähtevistä kertova kuvateos  Meidän piti lähteä on listalla, samoin Veera Salmen uusi Päiväkoti Heippakamu -sarjan kirja Isabella ja tuikkiva tyttö,  Kaisa Happosen ja Anne Vaskon visuaalisesti tajuntaa kutkutteleva Mur ja mustikka, Lena Frölander-Ulfin runolliselta kuulostava Isä, minä ja meri sekä Sanna Sofia Vuoren ja Linda Bondestamin Muna. 

Oman henkilökohtaisen kevätkirjalistani ykkönen taitaa olla Anne Swärdin Vera, jonka suomennos ilmestyy maaliskuussa. Swärdin aiempien kirjojen suomennoksista on jo muutama vuosi, tätä uutuutta on odotettu.

Muita muistiin merkitsemiäni ovat:

Nelson, Maggie: Argonautit

Donner, Ulla: Spleenih

Pauliina Vanhatalo: Toinen elämä

Willows: Sisämaa

Leino, Piia: Taivas

St. Aubyn: Loistava menneisyys

Syksyltä ovat niin ikään lukematta Siivoojan käsikirja ja muita kirjoituksia, Everstinna, kesken jäänyt Pieni elämä (jonka ääreen haluan vielä palata), Valas nimeltä Goliat, Äärimmäisen onnen ministeriö ja vaikka mitä muita. Haluaisin myös pitkästä aikaa lukea enemmän runoja, mutten tiedä mistä aloittaisin.

Tammikuu on työntäyteinen, mutta myös inspiroiva. Elokuvia, sarjoja, musiikkia, kaikkea uutta on taas edessä! Parhaillaan olen koukussa Netflixin uuteen sarjaan, The End of the F***ing World, jonka soundtrack on muuten ihan loistava. Lyhyet, mustalla huumorilla höystetyt jaksot vaan uhkaavat loppua ihan liian pian.

Processed with VSCO with e1 preset

Kuvat:

1) Pixabay

2) oma

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

w

Connecting to %s