Uncategorized

Lukemisen reunaehdoista

Hektiset ajat koettelevat lukijan harrastusta. Aloitan kirjoja, luen useaa samaan aikaan, osan hylkään, osasta innostun, jotkut luen loppuun saakka. Makuuhuoneen sähköt on kytketty remontin takia pois päältä, remontin, jota kukaan ei tällä hetkellä ehdi tehdä loppuun, joten iltalukemiset ovat jääneet vähemmälle. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän tarvitsen hiljaisuutta ympärilleni, jotta pystyn lukemaan. Olen kuitenkin viime aikoin ollut iltaisin niin väsynyt, että valitettavasti sorrun vain selaamaan somea. Kirjat unohtuvat vääriin paikkoihin ja lapset keräävät kirjaston painoksiin lehtiä kuivumaan, kun silmä välttää.

lukemisesta2.jpg

Sade tuntuu kestäneen ikuisuuden, kuuntelen automatkoilla Agnes Obelin levyä vuosien takaa, yhä uudelleen, yhä uudelleen. Odotan malttamattomana aikaa, jolloin pystyn lukemaan lasten hereillä ollessa enemmän kuin sivun Hesarista. Luen vähän kateellisena tekstejä muiden lukemisesta, lukuhaasteiden etenemisistä ja kaikista niistä kiinnostavista tarinoista, joita koko ajan julkaistaan lisää. Lukemista sekin on, mutta olisi ihanaa uppoutua kirjaan pidemmäksi aikaa.

Parhaillaan luen kolmea kirjaa. Aloitin Pajtim Statovcin Tiranan sydämen, joka vaikuttaa upealta, mutta vaatisi enemmän aikaa. En malta lukea vain kahta sivua kerrallaan. Kesken ovat myös Maailman onnellisimmat lapset, katsaus hollantilaisten lasten elämään sekä Kytömäen Kultarinta. Kultarinta tosin vaikuttaa sellaiselta, jonka haluaisin säästää joulun pyhiin (ihan kuin silloin ehtisi enemmän lukemaan). Pinossa odottavat vuoroaan myös ainakin Westö ja Liksom. Sitten on kaikkea kirjallisuutta sivuavaa, kuten tämä Netflixiin tulossa oleva dokumentti, joka kertoo Joan Didionista. Kirjamessujakin olisi, mutta aikataulujen yhteensovittaminen, töiden, lastenhoidon, matkustamisen ja remontin kesken tuntuu tänä syksynä mahdottomalta.

lukemisesta1.jpg

Lapsesta asti olen odottanut eläkepäiviä, koska silloin ainakin on aikaa lukea. Alkaa näyttää vähän epävarmalta, sellaisten päivien koittaminen, että taloudellisesti olisi mahdollista vain lukea ja loikoilla. Luen minkä voin, liian vähän joka viikko, mutta voi miten nautin. Ehkä ensi vuonna taas vähän enemmän? Ehkä tämä on se harjoitukseni, johon nyt on pysähdyttävä. On keskityttävä hetkeen, leivottava, hypittävä lehtikasoihin ja hengitettävä rauhassa ja hyväksyttävä: milloinkaan en ehdi lukea kaikkea haluamaani.

 

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s